Viiden minuutin pannunalusta

Huomasin tuossa taannoin, että minulla olisi käyttöä uudelle pannunalustalle. Minne lie hävinneet entiset...saatoin nakella huonot roskiin viime kesän muuton aikaan. Nyt olen käyttänyt alustana patalappuja. Oikeastaan käytän alustaa vain teepannun alla, kattiloille kun on metallinen alusta työpöydällä.

Leikkasin pahvista neliön ja joka sivulle kolme pientä lovea. Sopivaa narua minulta ei löytynyt, mutta yksi paksu lankakerä kylläkin. Sitä sitten kieputtelin tekemäni muotin ympärille seuraavasti.

 

Kieputtelin neljä kerrosta ja sen jälkeen solmin lankojen risteyskohdat tiukasti yhteen. Koska muottini oli sen verran pieni, virkkailin vielä reunoille kerroksen pylväitä ja kiinteitä silmukoita. Siinähän se sitten on koko juttu.

 

Tällä yksinkertaisella idealla voi tehdä mitä ikinä mieleen juolahtaa huiveista tyynynpäällisiin saakka. Kehikon hammastuksia lisäämällä olisi saanut tästäkin hieman kevyemmän oloisen alustan. Kävi kuitenkin niin, että eilen tyhjensimme lajittelulaatikot, joten pahvia kehikon tekoon ei tuon enempää löytynyt. Vaan tulipahan käytettyä tuokin lanka, joka on lojunut lanka-arkussani tosi pitkään.

Ihanaa viikonlopun alkua!

Tao

pipoja ja pitsiä

Johonkin on aika viime aikoina huvennut niin, etten ole ennättänyt saada mitään näkyvää aikaiseksi. Tai ainakin siltä tuntuu. Pari pipoa olen kuitenkin neulonut ja virkannut. Ne ajattelin nyt esitellä. Mallina toimii jälleen kerran eteisen pöytälamppuni, joka on tietenkin hieman kantikas verrattuna päähän, johon pipot on tarkoitettu. Vaan jospa näistä kuvista jonkinmoisen käsityksen saa.

Punainen pipo on virkattu Novitan seitsemän veljeksestä. Virkkailin tuollaista harvaa ruudukkoa, johon sitten pujottelin virkkaamiani erivärisiä nauhoja. Tästä tuli mielestäni aika hyvä omaan päähäni.

 Musta pipo on ohuesta 100 % villalangasta neulottu. Hieman kuvasta saa käsitystä kuviosta, vaikka mustaa onkin niin hankala kuvata. Neulos on samaa josta aiemmin tein liskolapaset. Tästä tuli hieman pienempi kuin edellisestä.

Aikaa on mennyt oikean pitsimallin etsimisessä. Lupasin neuloa pitsihuivin aika pikaisella aikataululla, joten siihen on nyt keskityttävä, että saan valmiiksi ajoissa. Kaksi mallia pääsi loppusuoralle...

 Minun suosikkini oli Milanonpitsi...

Valituksi tuli kuitenkin raitapitsi.

Toisaalta on hyvä juttu, että teen tämän raitapitsin nyt, sillä myöhemmin voin tehdä itselleni tuon Milanonpitsihuivin :)) Kahta samanlaista kun tuskin viitsisin peräkkäin tehdä.

Nyt sitten neulomaan, sillä aika hitaasti työ etenee vaikkakin lanka on todella mukavaa neuloa. Jos ja kun saan valmista aikaiseksi, niin esittelen sitten lopputuloksen.

Aurinkoista päivää!

Tao

Sytykeruusuja

Pakkaset ovat hieman hellittäneet, mutta viime viikkoina on meilläkin polteltu takassa tulta aika ahkerasti. Jopa niin, että sytykkeet ovat huvenneet aika vähiin. Siitä johtuen sainkin idean tehdä pienen satsin sytykeruusuja. Minulla oli vain yksi iso kananmunakenno, jonka revin ruusukkeiksi. Tuli siitä kuitenkin kaksitoista sytykettä. Autotallissa oli iso purkki lähes täynnä kynttilänpätkiä. Kasasin niitä ihan sattumanvaraisesti kattilaan, joten lopputuloksena oli aika epämääräisen värinen neste. Pääasia kuitenkin, että ruusukkeet saivat pintaansa steariinikerrokset ja ajavat kyllä nyt asiansa pesän sytykkeinä.

Ei varsinaisia kaunokaisia, vaikka lopuksi tiputtelin punaista steariinia somisteeksi. Sitä oli kyllä niin vähän, että lopputulos oli lähinnä sotkuinen. Olisi tietenkin järkevää kerätä tarkikkeita isompi määrä, ja valita sulatettavat kynttilänpätkät värin mukaan. Olisi sitten lopputuloskin kaunis. Tämä nyt on sellaista todellista kierrätystä nollabudjetilla...silloin kun huvittaa vähän askarrella.

Tao

Mitä kaapista löytyy kakku

Minä olen sellainen kausikokki. Toisinaan intoa ja suunnittelua riittää viiden ruokalajin kauniisti katettuihin aterioihin, toisinaan kaikki muu kiinnostaa paitsi kokkaus. Silloin mennään fiilispohjalla ja turhaa vaivaa näkemättä. Sunnuntaisin meillä on aika usein tarjolla kalaa, lohta enimmäkseen. Niin siis tänäänkin, lohta ja uunijuureksia. Jälkiruokaa en kuitenkaan ollut ajatellut ollenkaan. Siinä sitten ruuanlaiton yhteydessä katsastin kaappien sisällön ja päätin tehdä kakun, joka saisi ajaa sekä jälkiruuan että kahvipullan tehtävän. Siispä tein sokerikakkupohjan appelsiinkuoriraasteella ja muscovadosokerilla höystettynä. Valmiin pohjan kostutin appelsiinista puristetulla mehulla. Väliin vispasin avatun kermapurkin lopun, tyhjensin pari hillopurkin loppua ja paahdoin vielä mantelilastuja lisämakua antamaan. Päälle loput kermat ja minivaahtokarkkeja sekä pieni ripaus kaakaojauhetta.

 Ei mikään ammattilaiselle esiteltävä juttu, mutta hyvin näytti maistuvan...

Aika paljon meillä siis kokkaillaankin periaatteella, että hyviä aineksia yhdistämällä lopputulos voi olla vain hyvää! No joo, tiedän, että parasta saa, kun viitsii nähdä hieman vaivaa, suunnitella etukäteen ja tehdä ohjeen mukaan. Niin meilläkin tehdään joskus, ainakin juhliin!

Leppoisaa sunnuntai-iltaa!

Tao

Pikkutyyny ja puurosämpylät

Ei ota pakkanen lauhtuakseen meillä päin. Aamulla oli mittarissa -20 ja vielä tätä kirjoittaessakin on -15. Aurinko kuitenkin paistaa kirkkaalta taivaalta, joten ulkona on todella kaunista. Tänä aamuna keitin pitkästä aikaa aamupuuron. Ajattelin, että lämmin puuro mukavasti lämmittää pakkaseen lähtijöitä. No eihän se puuro edelleenkään tee meillä kauppaansa! Niin pientä määrää en osaa keittää, että sen saisimme kerralla syötyä. Siispä meillä on tänään tarjolla tuoreita sämpylöitä puuronlopusta tehtynä. Ne onneksi maistuvat!

Kun sämpylät oli tehty, oli aika levitellä ompelutarvikkeet esille. Palakankaissani oli paria pellavakangasta, joista päätin tehdä tyynyt olohuoneen tuoleille. Ja koska nyt on meneillään jonkinlainen romanttinen kausi, niin aika hempeät tuli näistäkin. 

 Etupuoli...

ja takapuoli ovat samasta kankaasta, mutta maisemakuvion eri kohdista. Reunus on sitten saman sävyisestä raidallisesta kankaasta.

Siinäpä tämän päivän puuhailuja tähän mennessä. Nyt lähden ulos pakkaseen ja auringonpaisteeseen :))

Mukavaa viikonloppua!

Tao

Eteisen oviverho

Ompelukone tuli huollosta ja toimii taas kuin unelma! Päätin testata koneen toiminnan ompelemalla oviverhon, joka jäi tekemättä silloin, kun kone alkoi temppuilla. Kankaat olivat siis valmiina, joten pääsin heti toteuttamaan ideaani. Tällaiset niistä sitten tuli.

Hyvin mökkimäiseltä näyttää, kun on puuovi ja kukkaverhot...

Kokonaisuutta katsellessa verhot kelpaavat ainakin siihen asti, kunnes ovi saadaan maalattua valkoiseksi.
Eteisen lipaston allan piileskelee myös se pikkujakkara, jonka jokin aika sitten maalasin vaaleanpunaiseksi.
Pientä hempeyttä on siis eteisessä :)

Tao

Liskolapaset

Tutkailin lanka-arkkuani ja päätin, että vanhoja jämiä on ihan pakko saada vähennettyä. Ajattelin tehdä jonkin pienen kirjoneulejutun, mutta sitten kuitenkin päädyin kuvioneuleeseen monivärilangalla. Väriyhdistelmä on tässä langassa mielestäni todella herkullinen. Lankaa oli sen verran, että sain siitä juurikin lapaset tehtyä. Ja ilmiselvät liskot niistä sitten tuli.

 

Eihän näissä monivärisissä langoissa tuo kuviopinta oikein pääse oikeuksiinsa, mutta onhan sitä mukavampi neuloa. Ranneosa ja kädenselkämys ovat kuviollista, kämmenosa sileää oikeaa. 

Laitanpas tähän vielä pientä ohjettakin, toivottavasti ymmärrettävästi.

 

Työssä on oltava kuudella jaollinen määrä silmukoita.Kuvio muodostuu kuudesta silmukasta ja neljästä kerroksesta seuraavsti:

1. kierros:

 *3 s oikein, 3 s takareunasta oikein yhteen (jätä silmukat edelleen vasemmalle puikolle), langankierto ja samat kolme silmukkaa edelleen takareunasta oikein yhteen (nyt silmukat voi pudottaa vasemmalta puikolta)*. Toista*-* kunnes kierros on lopussa.

2. kierros:

 neulo kaikki oikein (suljettu neule), tai tasona neulottaessa kaikki nurin.

3. kierros:

 *3 s oikein yhteen takareunasta (jätä silmukat edelleen vasemmalle puikolle), langankierto ja samat kolme silmukkaa edelleen takareunasta oikein yhteen (nyt silmukat voi pudottaa vasemmalta puikolta). 3 s oikein*. Toista *-* kunnes kierros lopussa.

4. kierros:

 neulo kaikki silmukat oikein (suljettu), tai nurin (tasoneule).

Asiasta toiseen mennäkseni - otin juuri makuuhuoneen verhot pois, sillä tarkoitus olisi jatkaa remppaa. Jotenkin ei vain vielä ole päässyt käyntiin noiden makkareiden muutoksessa vuodenvaihteen pitkän tauon jälkeen. Pakko on kuitenkin toimeen ryhtyä, jos mielii ennen kesää valmista saada. Onneksi iso yhtenäinen tila on jo saatu päätökseen, sillä noita yksittäisiä huoneita on helpompi rempata. Ei mene ihan koko huusholli sekaisin, vaan voi tarvittaessa pistää oven kiinni ja (yrittää) unohtaa sen takana olevat sotkut!

Nautitaan nyt jälleen tästä aurinkoisesta talvipäivästä!

Tao

Lasitarra

Meillähän on se lasiovinen elokuvakaappi, jonka ovet jouluksi spreijasin hieman rauhallisemman näköiseksi. Siis kaappi, joka alunperin oli tällainen:

Jonka sitten maalasin valkoiseksi ja suihkuttelin lasiovet lumispreillä, kun en siihen hätään löytänyt oviin mitään muuta näkösuojaa.

Nyt sitten löytyi eräänlaista tarraa rullatavarana, joten päätin kokeilla sitä.
No kaapinovet ovat sen verran isot, että rulla ei riittänyt peittämään koko ovea. Pitkään pähkäilin miten asian saisi parhaiten ratkaistua, mutta en oikeastaan päässyt järkevään ratkaisuun. Lopputulos on nyt tällainen:

 Ylä- ja alaosaan jätin aukot ja laitoin koko "tarran" keskelle ovea. Ei ole ihan sitä mitä haluaisin, mutta näin se nyt vaan toistaiseksi saa olla. Mietin pitkään, että leikkaisin oviin tasaisen vaakaraidoituksen, mutta kun siitä tulee niin mieleeni virastojen tarroitetut lasiseinäkkeet. Sellaista vaikutelmaa en missään tapauksessa halua. Menköön siis näin kunnes uusi idealamppu syttyy.
Tässä vielä koko seinänpätkä nykyisessä kuosissaan. Kello jäi nyt hieman väärään kohtaan, kun siirtelin huonekaluja. Eiköhän siihenkin ole olemassa jokin ratkaisu, kunhan vain sen oivallan...
Ja kun sitä vaaleanpunaista nyt mielin, niin eikös tuohon harmaa ja valkoisen verhon kaveriksi sopisi vaaleanpunainenkin vallan mainiosti?!

Muistakaahan ulos mennessänne suojata myös poskipäät ja nenä pakkasen puremilta ;))

Tao

PS. Tervetuloa mukaan Ani! Ihastuin muuten esittelemäsi wc:n tyyliin täysin - sopisi niin minun unelmieni taloon, joka olisi tehty vanhasta tallista (sarjassa kaukaisia haaveita).

Ei sitten ommella!

Pengoin vaihteeksi kangasvarastoani. Mielessä pyöri ideat jonkun kivan somisteen laittamisesta eteisen oveen. Se kun on aika ankean ja paljaan näköinen ilman jouluisia koristeitaan. Löysinkin taannoin ostamastani palakangaspussista jotain sopivaa. Päädyin vaaleaan kankaaseen, jossa on pienet kukkakuviot vaaleanpunaisella ja vihreällä. Aika yllättävää tuo kukkakuvio minulle, mutta kun nyt pitää saada pieniä ripauksia tuota vaalenpunaista. Ainahan voi kokeilla ja ainahan voi vaihtaa toiseen, jos ei sitten miellytäkään.

Tuota pitsiä ajattelin käyttää myös. Aika hempeä kokonaisuus taitaa tulla!

Kävinpäs vielä lenkkeilemässä kangaskaupassa ja löysin alesta kahta pirteää trikoota, joista on tarkoitus tehdä itselleni tunikat.

Sitten vain kotiin piirtelemään kaavoja. Ottobre 5/2013 lehdestä piirtelin toisen tunikan kaavat ja leikkasin samantien kankaankin. Sitten vain ompelemaan. Ensimmäiseksi koneeseen pääsi juurikin tuo tunika.

Muutama sauma menikin kivuitta, mutta sitten! Jostain kumman syystä ompelu tyssäsi langan katkeiluun ja viheliäisten lankasylttyjen kertymiseen. Ei auttanut mitkään konstit joita keksin kokeilla. Se siitä sitten!
Arvatkaa vain harmittiko, kun oli sellainen ompeluinnostus päällä! Ei siinä muu auttanut kuin viedä kone huoltoliikkeeseen. Katsotaan nyt mikä siinä on vikana. Jos siitä kohtuudella saa toimivan niin hyvä juttu, mutta uuden hankintakin voi olla edessä...

Olisin toki halunnut saada ompelukset valmiiksi, mutta mitätön harmihan tuo kuitenkin oli.
Piristinpäs kuitenkin itseäni ja pesuetta leipomalla kakun päiväkahvin kaveriksi.

Kakku on aiemmin julkaisemani tryffelikakku pienin muutoksin: vaniljan tilalle rommia, osa sokerista muscovadosokeria ja lisämausteeksi vielä mariannerouhetta.

Huomenna olisikin sitten tiedossa ostosreissu Tampereelle. Pitäisi löytää tyttärelle hieman juhlavampi puku, kengät ja mitä kaikkea sitten tarvitaankaan. Tiedossa siis täysi työpäivä!

Viikonloppuja,

Tao

Tuplalapaset

Juuri sopivasti talven ja pakkasten saapuessa sain valmiiksi ihka ensimmäiset tuplalapaseni. En ole ennen tehnyt lapasia onteloneuleena, mutta sehän oli helppoa kuin heinänteko. Seuraaviin varmaankin uskaltaudun jo tekemään kuvioitakin, kun itse tekniikka on nyt kertaalleen opeteltu.

Lapaset tulivat tyttärelle, joten valko-ruskea yhdistelmä on tarkoituksella sovitettu hänen ulkovaatetukseensa. Lapaset ovat siis käännettävissä ja käytettävissä molemmin puolin. Langanjuoksut jäävät kivasti piiloon sisäpuolelle, joten kumpikin puoli näyttää samanlaiselta. Mietin siinä tehdessäni jo tulevia tuplatekeleitäni...ehkä alusta asti onteloneulosta ilman erillistä resoria, kuvioita ja herkullisia väriyhdistelmiä. Tällä tekniikallahan saa tehtyä vaikka miten ihania juttuja ja ovat vielä lämpöisiäkin. Mikä ihaninta: suljettua neulosta tehdessä ei langatkaan sotkeudu toisiinsa! Yleensä kirjoneuleita tehdessä lankojen kiertyminen toisiinsa on todella tuskastuttavaa, sillä jotenkin onnistun ne aina sotkemaan pahemman kerran.

Ohjeita tähän tekniikkaan löytyy netin syövereistä vaikka kuinka paljon. Tässä yksi mielestäni selkeä ohje
KLIK .

Nyt vaatetta päälle ja ulos nauttimaan ihanan aurinkoisesta talvipäivästä!

Tao

Hempeää vaalaeanpunaista

Vanha pikkujakkara sai nyt toimia koekaniinina yllättävälle tuunausidealleni. Ajan saatossa kolhiintunut ja nuhjaantunut jakkara on ollut jos jonkinlaisessa käytössä. Periaatteessa pidän vanhoista huonekaluista, joissa näkyy reilusti käytön jäljet. Siksipä tämäkin vanhus on saanut ikääntyä rauhassa. Nyt se kuitenkin saa kokea pienen ehostuksen - vain väri muuttuu, mutta kohjuja ja rakoja ei  pakkeloida umpeen. Aika saa siis edelleen näkyä.

 Idea jakkaran maalaamisesta ei sinänsä ole millään lailla yllättävää, mutta se yllätys piileekin valitsemassani värissä. Vaaleanpunaista! 
En tiedä mistä ihmeestä kyseinen väri alkoi kummitella mielessäni. Tai oikeastaan taidan tietääkin...
Näin jokin aika sitten kaupassa pikkutytön juhlamekon, jonka värit olivat harmaa ja vaaleanpunainen. Paitsi, että mekko oli kaunis, oli väriyhdistelmä mielestäni aivan superihana!  Jos meillä vain olisi ollut tiedossa käyttäjä kyseiselle ihanuudelle, olisi mekko lähtenyt heti mukaani. No siltä heräteostokselta siis vältyin, mutta luulen, että siitä kuitenkin jäi jotain mieleeni. Koska meillä on vastikään seinät maalattu harmaaksi, niin ehkä sitä vaaleanpunaista voisi pikkaisen jonnekin ujuttaa...

Tällainen siitä sitten tuli. Jostain syystä en saanut väriä kuvattua oikean sävyisenä. (En siis tarkastanut otoksiani ennen kuin ne tänne latasin). Todellisuudessa jakkara on selvästi vaaleanpunainen Nyt sitten vain makustelen mitä tekeleestäni pidän...ihan vielä en tiedä jääkö väri pitkäksikin aikaa vai korkkaanko turvallisemman väripurkin. No, vaihtelu virkistää, kai...

Raikasta pakkaspäivää,

Tao

Olisiko vadelman punaista

Olen jo useastikin kertonut, että olimme tukehtua ruskeaan muuttaessamme vajaa puoli vuotta sitten tähän nykyiseen kotiimme. Pistimme hihat heilumaan ja suurimmat oleskelutilat muuttuivat pikavauhtia valoisimmiksi ja raikkaimmiksi. Nyt jo huomaan, että enää ei ole sellaista pakonomaista tarvetta saada kaikkea vaaleaksi. Tämä näkyy siinä, että vaihteeksi haluan taas hieman värejä elämään.  En aio mitään radikaalia muutosta tehdä, mutta pieniä pilkahduksia eri värisävyjä varmasti ilmestyy kotiimme. Ensimmäinen pieni lisäys on tyynyt.

Nämä ovat taannoisen Turun reissun hankinta. Olisivatko lähinnä vadelman punaiset, ehkä hieman vaaleammat kuitenkin. Noiden tyynyjen innoittamina minulla on tiedossa pieni tuunausprojekti, johon olen jo tarvikkeet hankkinut. Sen esittelen tässä lähipäivinä.

Pian pitäisi myös aloittaa makuuhuoneemme pintaremontti. Tapettien repimistä on siis taas tiedossa ja sen jälkeen maalausta. Mitään rakenteellisia muutoksia ei nytkään ole edessä. Aika vain kuluu sitä tahtia, että pian on kevät ja sitten on taas ihan uudet jutut edessä. Pihamme on nimittäin ihan autio, joten siinä riittää puuhaa heti, kun säät sen sallivat. Itseasiassa yksi kuusi pihalla on ja sen voisikin jo leikata...

Leppoisaa sunnuntai-iltaa,

Tao

Pikkuliina

Kaivelin lankakätköjäni ja löysin vaalean vihreää lankaa, jonka kuvittelen olevan Novitan kotiväkeä. Tai ainakin jotain vastaavaa. Siitä sitten virkkailin pienen liinan ilman mitään ohjeita. Ohjetta ei ollut valmiina ja tulostimesta oli musteet vähissä. En siis viitsinyt haeskella netistä ohjetta, kun tv:n ääressä virkkailu ja ohjeen seuraaminen samaan aikaan läppäriltä on mielestäni liian työlästä. Vihreän liinan kuitenkin luulin tarvitsevani.

 

Tällainen oli lopputulos. Pöydälle se ei sitten kuitenkaan vielä ole päätynyt, mutta eiköhän aika tavaran kaupitse. 

Valkeaa viikonlopun jatkoa!

Tao

 

Perjantaipuuhia

Tänään on ollut siivouspäivä. Kun paikat oli käyty läpi, päätin leipoa jotain pientä viikonlopun päiväkahveja ajatellen. Se jokin pieni oli sitten Runebergin tortut. Eilen niitä Turussa Aschanin tiskissä ihailin, mutta en kuitenkaan maistanut, joten nyt niitä oli sitten tehtävä. Kinuskikissan ohjetta hieman mukaillen tein oman versioni.

Sen verran muutin ohjetta, että kerman korvasin vaniljakastikkeella ja jätin vaniljasokerin pois. Käytin tavallisia vehnäjauhoja, joista osan korvasin ruiskorppujauhoilla. Kostukkeena käytin rommiaromilla maustettua vettä.

Eilen mainitsinkin pitkän tauon jälkeen taas ostaneeni tyrnimehua. Siis sellaista 100% , makeuttamatonta ja säilyntäaineetonta. Se ei maun puolesta ole kenenkään meidän suosikki, mutta minulla on tapana laittaa pari ruokalusikallista aamuisin tuoremehun joukkoon. Meillä on sellaiset desin vetoiset tuoremehulasit joihin tuon coctailin teen. Minun suosikkini on tyrni/omenatuoremehu. Pirteä aloitus aamuun! Sen jälkeen hieman rasvatonta maustamatonta jogurttia, mustikoiden ja paahdetun pellavasiemenrouheen  kanssa. (Pellavarouhepaketissa on maininta, että yhdestä ruokalusikallisesta saa 100 % päivän omega-3:sta ja 2 rkl:sta saa 22 % päivän kuiduista.) Siis varsin terveellistä ja vatsaystävällistä!

Oli ihan pakko laittaa tämä pieni terveellinenkin viittaus tähän, ettei meidän ruokavalio vaikuta pelkältä herkuttelulta. Kohtuus kaikessa on kuitenkin hyvä ohje!

Viihtyisää viikonloppua,

Tao

Pitihän se saada

Tänään olen viettänyt päivän Turussa. Vaikka oli harmaa ja kostea päivä, ei kuitenkaan satanut, joten oli kiva kuljeskella pitkin keskustan katuja ja muistella aikoja vuosien takaa. Olemme aikanaan asuneet Turun kupeessa ja molempien työpaikka oli Turussa. Entinen työpaikkani oli siinä keskustassa, mutta se on jo aikapäiviä sitten vaihtanut paikkaa. Muuten oli monikin asia edelleen ennallaan. Turku on aina ollut mielestäni mukava kaupunki - etenkin kesäisin niin kaunis ja viihtyisä. Yksi niistä harvoista kaupungeista Suomessa, jossa on mukavaa vain istuskella kaikessa rauhassa kahvilassa ja seurata ihmisiä ja elämänmenoa. Tänään istuin Aschanin kahvilan toisessa kerroksessa, josta on näkymä torille. Järjestelmäkameran jätin suosiolla kotiin, mutta unohdin kokonaan ottaa pikkukameran mukaani - harmi. Toisaalta harmaatahan kaikki nyt on joka paikassa, joten eipä niissä kuvissa mitään erikoista olisi ollutkaan.

Stockmannille minulla oli oikein asiaakin. Olen yrittänyt tilata uuden muumimukin netistä, mutta eihän niitä saa, kun ovat "tilapäisesti loppuneet". Stockmannilta sai, mutta sielläkin oli vain mukeja ilman sisäosan silmälaseja. Tiedoksi niille, jotka eivät ole perehtyneet näihin muumikuppiasioihin: Tove 100v. juhlamukeja on kahdenlaisia. Ulkoa samannäköisiä, mutta toisessa on sisällä silmälasin kuva. Myös kaksi purkkia on kyseiseen sarjaan tehty, ja jokaisesta ostoksesta menee 2 € Unicefin koulutusprojektin hyväksi.

 

Tältä uutukainen siis näyttää. Mukien keräilyhän minulla alkoi, kun jätin työpaikkani Turussa muuttaessamme Tampereelle. Silloiset työkaverini ostivat läksiäislahjaksi kuusi mukia - yhden joka perheenjäsenelle. Nyt niitä on 50-60 kpl. Ja vain yksi kutakin mallia.

Löytyihän siltä reissulta jotain muutakin pientä kivaa: nahkahansikkaat, silkkiset tyynynpäälliset, iso tarrarulla, tyrnimehua jne. Tyynynpäällisistä myöhemmin lisää, kunhan pääsen laittelemaan uutta ilmettä (joulunjälkeinen vihreä ei sitten kuitenkaan kovin pitkään tule pysymään!). Tarrastakin laitan sitten enemmän, kunhan sen saan asennettua paikoilleen.

Huomenna on sitten ranskan koe ja pikkaisen on pupu pöksyssä. Reilun kuukauden tauko opiskelussa ja jotenkin se kertaus vaan on jäänyt vähälle. Cést la vie! Sellaista elämä on!

Tao

Nyt ei pipo kiristä!

Eräänkin päähineen olen ajan saatossa neulonut, virkannut ja huovuttanut. Olen tehnyt pipoja, myssyjä, paskereita ja hatunkin, mutta jostain ihmeellisestä syystä päässäni keikkuu aina sama vanha ja kulahtanut myssy. Olen tehnyt niin valmiilla ohjeella kuin ihan itse suunnitellenkin ja lopputulos on yleensä ollut pipokorin lämmikkeenä eikä siinä käytössä mihin sen olin tehnyt. Vaan nyt tuli muutos siihenkin asiaan! Kävin nimittäin kirjakaupassa katselemassa alennuskirjojen tarjontaa ja sieltä pomppasi silmiini kirjallinen pipo-ohjeita!

Jos näistä ohjeista ei löytyisi minulle sopivaa mallia, niin sitten pitäisin suosiolla vanhaa myssyäni hamaan tappiin saakka. Valitsin siis mieluisen mallin ja laitoin puikot heilumaan...ja lopputulos oli tällainen.

 

Tästä tuli hyvä - ei täydellinen, mutta hyvä kuitenkin. Koekäyttö on suoritettu ja sujahtaa tämä päähäni jatkossakin! Lankana käytin Novitan Rosea. Neulos kun on kaksinkertaista, ja kuvio-osuus antaa vielä hieman "lisätäyttöä" kerrosten väliin, niin tämä oli oikein sopivan paksuinen ainakin näille keleille. Itseasiassa voisin toteuttaa vaikka toisenkin samanlaisen paksummasta langasta - sen oikean talven varalle.

Ehkäpä itsensä uhkailu ikuisuudella vanhan myssyn kanssa sai paneutumaan kunnolla mallin valintaan ja sen toteutukseen. Aiemmissa lienee ollut vikan se, että olen tehnyt vain silmääni miellyttäviä malleja ajattelematta sen tarkemmin mallin sopivuutta omaan päähäni.

Pitäisiköhän tälle tehdä kaveriksi huivi ja käsineet...siinä voisi olla ajatusta.

Tao

Kevennystä tai ei sittenkään!

Tänään on ollut pyykkipäivä! Tiedän, että vielä olisi ollut pyhäpäivä, mutta kun pyykkivuori oli sitä luokkaa, että en enää voinut katsoakaan kodinhoitohuoneeseen päin. Vieraita kun on ollut enemmälti, niin lakanapyykkiä riittää. Siis todella kivaa, että vieraita ja vilskettä on ollut! Siksipä onkin ollut ihan mukava puuhastella ja laitella elämä takaisin ruotuun ja totuttuihin uomiinsa. Siinä pesukonetta tyhjentäessä ja kuivaria täyttäessä tein myös ruokaa pitkästä aikaa vain meille kolmelle. Ja nyt tuntui, että kevyellä linjalla mennään. Lohta ja raikasta perussalaattia kylmän maidon kera - että oli muuten hyvää!

Olen muuttomme jälkeen ottanut päivittäiseen käyttöön vuosia kaapissa majailleen Arabian ruoka-astiaston. Kun muuton jälkeen purin laatikoita kaappeihin, tajusin, ettei tämä yllä näkyvä lautanen muine osineen ole koskaan käytössä. Kalusto on perinnöksi saatu, ja koska siinä on kuusi lautasta kaikkia kokoja, ei se koskaan ole ollut meillä esim. juhlakäytössä. Meillä kun on väkeä juhlan aikaan aina enemmän kuin kuusi henkilöä. Mielestäni kauniista asioista pitää nauttia, joten nykyään syömme päivittäin kultareunaisista astioista. Mikroonhan nämä eivät sovi, mutta jos tarvis on niin siihen käytetään toisia astioita.

Mutta asianahan oli kevyt ateria! Ehkä liian kevyt näin pitkien pyhien jälkeen, sillä muistin siinä touhutessani, että pakasteessa on vielä torttutaikinalevyjä. Niillehän voisi tehdä jotain...hmm...ja jostain muistin kätköistä mieleeni pullahtivat kermasarvet!

Minulla oli neljä taikinalevyä. Kahdesta muotoilin kolme sarvea foliotuutin päälle, ja  kaksi jäljelle jäänyttä vain puolitin ja paistoin sellaisenaan. Kaikki leivonnaiset täytin mustikkahillolla ja kermavaahdolla sekä hunnutin tomusokerilla.

Sitten olikin päiväkahvin aika!

Kevennys ei siis ihan vielä mennyt täysin nappiin, mutta hyvää oli! Jospa siis vielä tänään pitäisi kiinni ajatuksesta: "mitäs noista linjoista, kunhan ääriviivat säilyy". Hyvä ajatus, kunhan ei jää päälle!

Huomasin myös ilokseni Kirsin liittyneen mukaan! Tervetuloa! Käyn tutustumassa blogiisi paremmin huomenna paremmalla ajalla. Nyt on mentävä, kun mies on jo tovin teputellut pihan ja eteisen väliä ja odottelee minua lenkille.

Palataan!

Tao

Ajankulua automatkalla

Niin kova hinku on jo päästä takaisin tänne blogielämään, että tulin tekemään pikaisen postauksen (vieraista huolimatta). Ilokseni olin lomailuni aikana saanut uuden lukijan, joten tervetuloa Rouva Kivitikka!

Joulun aikana kävimme pariin otteeseen huoltamassa tyttäremme kahta kissaa, nuorenparin viettäessä jouluaan Hollannissa. Matkaa yhteen suuntaan on noin 70 km, joten toiselle reissulle lähtiessämme nappasin mukaani ensimmäisen lankakerän ja virkkuukoukun, jotka käteeni osuivat. Mielessä ei ollut minkäänlaista ideaa, mutta siitähän se sitten lähti muodostumaan ...

Tossuthan siinä matkalla syntyivät. Itselleni ne virkkailin, mutta en viitsinyt autossa niiden kokoa mallailla. Sehän olisi jo vaatinut hieman akrobatiaa, joten silmämääräinen mitoitus sai riittää. Lanka on seiskaveikkaa ja tuon yläosan viimeistelin sitten kotona teddylangalla. Ovat jo käytössä sopiviksi todettu.

Näin siis tänään. Hyvää viikonloppua kaikille!

Tao

Antoisaa uutta vuotta 2014!

Ja antoisalla en nyt tarkoita maallista mammonaa, vaan asioita, ideoita, tekoja, uuden oppimista, itsensä yllättämistä - kaikkea sitä, mikä saa itse kunkin aamulla avaamaan silmänsä hymyssä suin ja innokkaana tarttumaan uuteen päivään!

Pitkä aika on siitä, kun viimeksi päivitin sivujani. Vähitellen on aika herätä jouluhorroksesta ja palailla ihanaan arkeen. Juhla on ihanaa, mutta aina koittaa myös päivä, jolloin normaali arki alkaa tuntua taas houkuttelevalta. Ihan vielä en pääse takaisin arkeen, sillä perjantaista sunnuntaihin meillä tulee olemaan vielä vilskettä neljän vieraan voimin. Täysin siemauksin olen joulunajasta nauttinut. Omat lapset ovat tulleet ja menneet, sukulaisia ja tuttavia on käynyt niin yökylässä kuin päivävierailuillakin. Saimme myös ystävät vuosien takaa vierailulle, mikä oli erityisen ilahduttavaa! Niin kummallista kuin se onkin, kuvaavinta olisi sanoa, että aika on mennyt vilskeisen slow lifen pyörteissä.

Vielä ennen joulua mies ja poika vaihtoivat yhden makuuhuoneen oven valkoiseen ja makuuhuoneeseen päin aukeavaan. Muutos oli sinänsä pieni, mutta vaikutus tunnelmaan ja käytännöllisyyteen oli valtava.

 Yläkuvassa on jouluväritys ennen oven vaihtoa ja alakuvassa on sitten punainen jo vaihtunut vihreään ja uusi valkoinen ovikin paikoillaan.

 Kun purin joulun punaista tunnelmaa pois, niin jostain syystä vihreä muutti tilalle!? Tulin siihen tulokseen, että se johtuu tuosta upeasta valkovihreästä joulutähdestä, jonka tyttäreni toi ennen joulua. Siispä pieniä vihreitä pilkahduksia löytyy nyt sohvatyynyistä, tuikkukipoista, liinoista ja lasiesineistä. Niistä voisin  oikeastaan ottaa kuvat ja esitellä myöhemmin.
Tuossa rahilla näkyy lampaantalja, joka oli osa saamaani joululahjaa. Kerroinhan aiemmin, että meillä ei enää isommin lahjoja ostella, kun ei ole pieniä lapsia, vaan arvomme jokaiselle yhden lahjansaajan nimen. Minulle oli tänä vuonna lahjan laittanut nuorin tyttäremme. Paketista paljastui siis tuo lampaantalja ja....

tämä ihana puinen päivyri! Ihan napakymppiin oli jälleen lahjus osunut, kiitos vain! Pöydällä näkyy myös vanhemmiltani saamani Pentikin tuikkukippo (kuva on tosin huono), joka on todella mieleinen - kiitos siitäkin!

Ihanaa palata taas vähitellen tänne blogin puolelle, tosin pikaisia piipahduksia olen muutaman tehnyt. Sen verran, että olen ihaillen lukaissut päivityksiänne. Ehkäpä viimeistään loppiaisen jälkeen pääsen minäkin taas käyntiin ja saan ravistettua tämän slow lifen odottamaan seuraavaa lomailua.

Leppoisaa loppiaista!

Tao