Viimeinen kasa pihalta pois!

Perjantainen äitienpäiväkonsertti oli jälleen ihanan viihdyttävä. Pienet Kuhankeittäjät olivat niin hellyttäviä äideille laulaessaan ja isot jo niin taitavia tulkitsijoita. Oman tyttären esitystä olen jo muutamaan kertaan tallenteelta kuunnellut uudelleen ja toivon todella, että musiikki ja laulu pysyvät hänen elämässään aina mukana. Ihan mielelläni kuuntelisin vaikka kokonaisen konsertin verran...sillä kukapa äiti ei olisi ylpeä jälkeläistensä esityksistä!

 

Jokainen äiti sai lapseltaan ruusun ja tässä minun ruusuni ihan uniikkimaljakossa. Samainen tytär kävi sen aikanaan eskariryhmän kanssa lasitehtaalla äitienpäivälahjaksi valmistamassa. 

Pihalla on edelleen huhkittu ja lapioitu. Mieheni on tehnyt valtavan työn viikonlopun aikana kaivaen lopun saven pois ja täyttäen kuopan uudella maalla. Eilen sitten veimme viimeiset kolme peräkärryllistä savimaata pois. Voitte uskoa, että oli hieno tunne, kun viimeinen kuorma oli saatu pihalta pois! Nyt ei hetkeen oteta yhtä isoa urakkaa...tai siis ei ehkä...

Tähän voi nyt hyvillä mielin kukkasia istuttaa. Kuva ei kyllä kerro alueen kokoa, enkä sitä ole mitannutkaan, mutta kyllä siihen kasvi poikineen sopii. Nurmikko on kärsinyt ja savinen, mutta kunhan kelit kuivuvat, niin uskoisin haravoinnin jo siistivän ympäristöä ihan kivasti.
Kesä ja helteet voivat nyt tulla, sillä suuret urakat on  tehty!

Tao

Puutarhamietteitä

Koleaa säätä ja räntäsadetta on tämä Vapun päivä ollut. Ulkona ei ole huvittanut puuhastella, vaan aika on mennyt huomista pihaurakan aloitusta suunnitellen ja vanhoja puutarhakuvia selaillen. Toivottavasti huomenna olisi kuiva keli, että olisi mukavampi kaivinkoneen pihalla temmeltää.
Vappua vietimme tasan tämän verran...

 

Katkarapuleipiä, suklaamangokakkua, lasi kuohuvaa ja kahvit. Sitten taas jatkui eteisen rempan viimeistelyt!

Selailin vanhoja puutarhakuvia ihan muistin virkistämiseksi ja tulevan puutarhaprojektin motivaatioksi. Koska olemme muutaman muuton tehneet, niin muutaman pihaurakankin olemme ennättäneet jo hoitaa. Tässä on kuvia viimeisimmästä terassista, jonka edelliseen taloomme ennätimme tehdä.

 

Terassilla on kokoa lähes 100 m2 ja kuten kuvista näkyy ja muutama kivikin on tullut kanniskeltua.

Sitä edellisessä talossamme ennätimme puuhailemaan puutarhassa pidempään, joten siellä oli kasveja ja puutarhaa jo ihan eri malliin.

 

Pihassa oli iso allas puroineen, käytäviä, isutuksia ja niitä rakkaita kiviä! Nämä kuvat antavat viitteitä, mutta eivät kerro lopputulosta. Paljon vielä ennätimme tehdä ennen poismuuttoamme. En kuitenkaan löytänyt sopivia kuvia (ilman ihmisiä kuvissa), mutta eiköhän näistä saa hieman käsitystä siitä mitä meidän nykyiselle planko pihallemme olisi tarkoitus ja halu vähitellen rakentaa. Katsotaan nyt mitä sinne saamme tulevaisuudessa aikaiseksi. Huomenna kuitenkin aloitamme pensasaitaprojektilla, joten peukut pystyyn, että sää olisi suosiollinen!

Reipasta viikonloppua!

Tao

 

Ne vähäiset pääsiäiskoristeet

Jostain kumman syystä pääsiäiseen ei meillä panosteta siihen malliin kuin esimerkiksi jouluun. Pääsiäiskoristeet ovat tässä huushollissa aika vähäisiä. Kukkia kyllä ostetaan ja ovenpieleen laitetaan kimppu oksia ja hyvän pääsiäisen toivotukset. Siinä se melkein onkin. Toki syödään hyvin ja pitkän kaavan mukaan, mutta ei kuitenkaan ihan samaan tapaan kuin jouluna. Tänään siivosin ja laitoin paikat kutakuinkin kuntoon, sillä huomenna haemme tyttären ja hänen kaverinsa meille pääsiäisen viettoon. Poika haetaan torstaina ja toinen tytär avokkinsa kanssa tulee perjantaina. Ihanaa saada koko porukka kasaan!

Tuo keltainen liina odottaa keittiönpöydälle pääsyä, mutta sopisi kyllä ihan hyvin tuohonkin noiden keltaisten munien kaveriksi.

Tämä kanaemo on ilahduttanut pääsiäisiämme jo vuosien ajan. Uskollisesti se on hautonut suklaamunia sisuksissaan, mutta kerta toisen jälkeen munat ovat kadonneet parempiin suihin.

Nämä piirileikin tanssijat saivat nyt sisälleen suklaamunia, sillä kukat ovat vielä ostamatta.

Jostain kumman syystä nämä koristemunat ovat myös roikkuneet milloin missäkin vuosien varrella. Nyt siis keittiön verhossa.

Siinä kaikki mitä tässä vaiheessa laitoin esille. Vielä pientä somistusta täytyy tehdä, kun haemme kukkia ja oksia...laiton vain varmuuden vuoksi nämä kuvat jo nyt, sillä voi olla, että pääsiäinen on sen verran hulinaa, ettei kamera ja blogi ole mielessä.

Huomiseksi laitan kuitenkin pienen ajastetun postauksen, joten huomisiin!

Tao

pienimuotoista juhlintaa

Viikonloppu sujahti leppoisasti isänpäivän merkeissä. Sitä suurinta antia miesväellekin on läheisten kokoontuminen yhteen - ainakin meillä. Vain yksi lapsistamme oli tällä kertaa pois joukosta, johtuen pitkästä matkasta ja työn/opiskelun esteistä. Saimme kuitenkin myös mummun ja papan luoksemme viikonlopun viettoon - hyvä niin!
Juhlintaamme kuului perjantainen isänpäiväkonsertti Nuorisokuoro Kuhankeittäjien esittämänä. Oli ihanaa kuunnella lahjakkaiden nuorten laulajien huolella valmistamaa ohjelmaa. Kyllä siinä isien ja isoisien silmänurkat kostuivat niin liikutuksen kuin ilonkin kyyneleistä. Eivätkä äidit ja isoäiditkään päässeet pelkällä kuuntelulla, sillä heidät kutsuttiin estradille esittämään kappale "Vanhoja poikia viiksekkäitä". Loppuhuipennuksena oli isien, isoisien ja lasten esittämä "Isä ja lapsi" -kappale. Komeaa ja liikuttavaa kuultavaa. Aplodit vielä kerran!

Juhlintaamme kuului myös yhteinen ruokailu kauniin kattauksen kera, leppoisaa yhdessäoloa ja pari hyvää elokuvaa viikonlopun aikana. "Kvartetti" on elokuva ikääntyvien muusikoiden vanhainkodista. Erityisesti Maggie Smithin ja Billy Connollyn roolit olivat loistavat. Hyvän tuulen elokuva! Toinen elokuvamme oli toisentyyppinen "Hereafter". Elokuva on sekoitus tosielämän traakisia tapahtumia ja kuvitteellista maailmaa. Rauhallisesti etenevä, mutta traagisuudestaan huolimatta lopulta lohduttava elokuva. Katsomisen arvoinen.

Kahvipöydästä kakkuineen jäi valitettavasti kuvat ottamatta. Aamu- ja iltapalaksi paistoin nuorten kauppaamia raakapakasteita, joten leivonnan suhteen pääsin todella helpolla: vain kakku ja toscapiirakka.

Raakapakasteena hankkimani tuotteet olivat todella hyviä. Hyvä kun on pakkasessa paistoa vaille odottavia herkkuja hätävarana.
Nyt sitten arjen askareisiin: pyykkihuoltoa ja valmisteluja rempan jatkumisen varalle. Jos vaikka pääsisimme aloittamaan olohuoneen laittoa. Se on kyllä pienen stressin paikka, sillä olohuone on tila, jossa paljon oleskelemme. Remontti vie kuitekin aikaa, kun sitä työn ohella tehdään, joten sekasotkun keskellä tulemme viettämään tovin jos toisenkin. Eikä tuo joulukaan ole kovin kaukana...

Aurinkoista maanantaita!

Tao