Lisää liinoja

Iltaisin on virkkuukoukku heilunut, mutta tuotokset ovat jääneet esittelemättä. Liinat kaipaavat kyllä pingottamista, mutta ensi hätään höyrytin ne kevyesti, jotta sain niistä kuvauskelpoisia.

Iso oranssi liina on kotiväkilangasta - kuinkas muuten. Halkaisijaltaan nyt noin 95 cm, joten kunnollisen pingotuksen jälkeen koko hieman vielä kasvaa. Malli Diana Virkkausmaailma nro 2 -lehdestä.

 

Sama lanka, eri väri. Tämä liina on halkaisijaltaan 48 cm. Väri ei ole minun suosikkini, mutta tyttären kotiin tämä sopii. Itse asiassa toinenkin tytär halusi saman värisen, joten täytynee katsella vielä toinen  mukava malli tälle värille. Tämäkin malli on Diana Virkkausmaailma nro 2 lehdestä.

Välillä muutakin kuin pyöreää. Tämä, jos mikä, tarvitsee pingotuksen päästäkseen oikeuksiinsa. Kokoa liinalla on noin 30 x 60 cm. Malli lehdestä Lea / Virkkaustöitä kotiin nro 2.

Viikonlopuksi on luvattu lämmintä, joten jospa sitä vähitellen pääsisi istuttamaan kukkia. On ollut todella suuri puute, kun pihalla ei ole ollut keväisiä kasvustojen seurailuja. Seuraavana vuonna pitäisi sitten jo jotakin olla. Onneksi on niin monta ihanaa blogia, joissa olen voinut käydä kurkkimassa ja ihailemassa kevätpuuhia oman pihan ollessa vielä raakile. Mutta niinhän se on, ettei onni ole se päämäärä vaan koko matka :))

Kesäistä viikonloppua!

Tao

Vihreä liina

Pääsiäinen tuli ja meni. Hulinaa piisasi siinä määrin, että blogiin en ole ennättänyt keskittyä, eikä edes kamera käynyt mielessä. Olisihan pääsiäisen aikaan ollut paljonkin kuvattavaa ja kerrottavaa...no ne asiat ovat elävänä omassa mielessäni.
Sää todella helli meitä, sillä vaatetta sai vähentää ihan kesäiseksi asti. Pihalla oli kiva istuskella, grillailla ja ottaa muutama darts-kisa. Pihalla kun ei vielä istutuksia ole, joita rapsutella, niin pensasaidan suunnittelu ja ojanvarsien rapsuttelu olivat ainoat puutarhahommiksi luokiteltavat aktiviteetit. Siinä terassilla istuskellessa syntyi vihreä liina.

 

Lankana jälleen Kotiväki kartano. Halkaisija on noin 50 cm.

Sain Maman maailma -blogista haasteen, johon keskityn vastaamaan heti, kun minulla on sopivan rauhallinen tilaisuus ajatella vastauksia kysymyksiin. Siis jotain muutakin on luvassa, kuin näitä ehkä tylsiäkin liinoja!

Tänään on vielä lämmintä, joten nautitaan siis lämmöstä ja auringosta!

Tao

Se toinen liina

Tässä nyt on se toinen liina, jonka virkkasin. Tämä on mielestäni vielä parempi malli kuin aiemmin esittelemäni keltainen. Malli on samasta Dianan virkkausmaailma lehdestä kuin aiempikin ja lankana Novitan kotiväki huvila oranssin värisenä.

Iloista pääsiäisen aikaa kaikille!

Tao

Auringonkeltainen pääsiäisliina

Nyt on iskenyt virkkausvimma. Pari värikästä liinaa on jo valmistunut ja kolmas aluillaan. Ja kyse on nimenomaan värikkäistä liinoista! Tämä nyt esittelemäni sopii pääsiäisen teemaan värinsä puolesta...eikös vain.

 

Pidän tuosta mallista ja kokoakin liinalla on ihan kivasti, sillä halkaisija on 62 cm. Tästä ei tietenkään saa käsitystä koosta, mutta en hoksannut ottaa kuvaa, joka olisi tuonut esiin liinan oikean mittasuhteen. Ajattelin sen laittaa keittiön pöytää koristamaan pääsiäisen aikaan, joten ehkä se vielä jossain kuvissa vilahtaa  jatkossakin...jos siis ennätän ja muistan kameraan tarttua. 

Malli ja ohje tähän löytyy Diana Virkkausmaailma -lehdestä nro 2, jonka hetken mielijohteesta nappasin mukaani kauppareissulla. Jotenkin nuo mallit ovat luonnossa vielä näyttävämpiä kuin lehden sivuilla esiteltyinä. Tai ehkäpä se johtuu vain siitä, että lehden mallit ovat pääosin valkoisia ja minä taas toteutin ne kaipaamillani reippailla väreillä :)).

Nyt vielä hetkeksi virkkaamaan!

Tao

Kukkanen liinassa ja liinan päällä

Kevätkukista puhuttaessa tulee ensimmäisenä mieleeni tulppaanit, narsissit, helmililjat, sini/valkovuokot yms. Siksipä olinkin hieman ymmälläni, kun kaupassa silmiini osui pöydällinen kevätkaktuksia!

Minulle tämä kyseinen kukka on jokavuotinen joulukaktus, jonka valitsen aina valkoisena! Se on kukka, josta pidän todella paljon. Nyt oli sitten tarkistettava ajatteluaan - olenko kaavoihin kangistunut, kun en osaa yhdistää tätä ihanuutta kevääseen?! Siispä hieman sekavin mielin valitsin mukaani sekä pinkin, että punaisen kukan. Eihän tuollaista nuppumäärää voinut kauppaan jättää!

Ihan kaunishan tämä on, varsinkin, kun sai alleen uutukaisen pöytäliinan. Eihän se edelleenkään ole mielestäni kaikkein keväisin kukka, mutta väriä riittää ja aukeavat kukat ovat todella kauniita.

 

Tässä vielä liina, jonka virkkailin tämän ohjeen mukaan. Liina pääsisi oikeuksiinsa, kun sen pingottaisi mittoihinsa, mutta tässä se on vain kevyesti höyrytettynä. Väri sopii hyvinkin yhteen tuon vaaleamman kaktuksenkukan kanssa :).

Eilen oli vihdoinkin hyvä päivä pestä ikkunat ja päästää kevät sisälle asti. Ikkunanpesu ei ole niitä mukavanpia hommia, vaikka lopputulos onkin ilahduttava. Viime syksynä hankin sitten minäkin oikeat välineet tähän pakolliseen ja hieman työlääseen puuhaan.

 

Nyt ikkunanpesu on, jos ei nyt ihan lempipuuhaa, niin ainakin aika vaivatonta. Jos et vielä omista tällaista (tai jotain vastaavaa ) kodinkonetta, niin suosittelen.
Että voi ihminen ihailla jotakin niinkin yksinkertaista asiaa, kun kirkasta lasipintaa!

Tao

Vieläkin lisää väriä elämään

Ilmiselvä värianemia vaivaa minua edelleenkin. Apu kyseiseen vaivaan löytyy tietenkin lankakaupasta.

 

Näin reippaan väriset lankakerät löysivät tiensä ostoskoriini eräänä päivänä. Ja muutama ilta tv:n ääressä tuotti langasta tällaisen liinan. Mitään mallia tähän ei ollut, vaan lopputulos syntyi ihan sattumanvaraisesti. Minulla on nimittäin työn alla villatakki, joka ei sovi alkuunkaan televisionkatseluprojektiksi. Siinä kun vaaditaan silmukoiden laskemista ja palmikkokuvion seuraamista. Onneksi tätä virkkauslankaa vielä jäi, joten toinenkin liina on tulossa...ja nyt ihan ohjeen mukaan tehtynä. Villatakin eteneminen onkin sitten jo toinen juttu, mutta tuskin sillä onkaan käyttöä ennen ensi syksyä.

Saa nyt sitten nähdä kauanko näin räväkät värit jaksavat minua innostaa ;-)).

Tao

Huivi-bolero ?!

Tällainen tuli huivista, jota olen neulonut ihan urakalla. Lankana on ihanan tuntuinen Katia (?), jossa on 50 %  merinovillaa. Se siis myös lämmittää mukavasti ja siinä on sen verran kiiltoa, että sitä voi halutessaan käyttää myös hieman juhlavammankin asun kanssa.

Ikävä kyllä kuva ei ole ollenkaan eduksi neulepinnalle, langalle eikä edes värille. Idea kuitenkin tulee esille. Siis suorakaiteenmuotoinen huivi n. 52 x 155 cm. Molempiin päihin tuli neljä nappia, joilla huivin saa muutettua "boleroksi". Laskeutuu muuten päällä tosi kivasti - ehkäpä juurikin tuon mukavan langan ansiosta.
Tähän on tarkoitus myöhemmin neuloa vielä irtorannekkeet, joiden kanssa neule tulee ihan arkiseen käyttöön.

Jotenkin tämän tekeminen oli mielestäni työlästä, ja pieniä välitöitä piti tehdä...tuli sitten kokeiltua muutamaa eri virkkausmallia patalappuihin.

Ylimmäinen on bavaria virkkauksella tehty, alimmainen punavalkoinen ihan peruspatalappu (toinen puoli yksivärinen) ja lilan sävyinen on Tyynen patalappu . Vaan nyt saa nämä väkerrykset riittää joksikin aikaa, sillä olisi jo aika päästä tekemään jotain ihan muuta... yksi tuoli tuossa odottaa käsittelyä. Jospa huomenna löytäisin siihen sopivan kankaan ja maaliakin tarvitsen. Ehkäpä siis sitä seuraavaksi.

Ja tänäänhän ovat abit liikkeellä, joten olkaahan tarkkana!

Tao

Virkattu pikkuverho

Eteisen ovi sai somisteekseen uuden pikkuverhon. Jokin aika sitten ompelin ko. oveen verhot, jotka kuitenkin ovat häirinneet minua alusta asti. Puinen ovi ikkunaristikolla ja kukkaverhot isoäidin malliin olivat kyllä mielestäni nätti yhdistelmä, mutta ei meille. Meillä kun on muuten kaikki ihan eri tyylistä...jos nyt jostain tyylistä voi edes puhuakaan! Idean uuteen verhoon nappasin Annelin käsityöt -blogista. Virkkailin siis isoäidin neliöitä (isoäitityyliä en siis kokonaan hylännyt!), jotka sitten liitin yhteen ja virkkailin vielä hieman reunuksia molemmin puolin.

Ovi näytti kuitenkin liian ankealta pelkkä pikkuverho somisteenaan, joten muutakin oli keksittävä. Olisiko ystävänpäivän läheisyys syynä siihen, että mieleeni tuli sydän...jollaisen sitten käsillä olevista tarvikkeista ompelin lisäkoristeeksi oveen.

No nyt näyttää enemmän siltä, millaista meillä muissakin huoneissa on. Näillä siis mennään taas hetken aikaa.

Tao

Viiden minuutin pannunalusta

Huomasin tuossa taannoin, että minulla olisi käyttöä uudelle pannunalustalle. Minne lie hävinneet entiset...saatoin nakella huonot roskiin viime kesän muuton aikaan. Nyt olen käyttänyt alustana patalappuja. Oikeastaan käytän alustaa vain teepannun alla, kattiloille kun on metallinen alusta työpöydällä.

Leikkasin pahvista neliön ja joka sivulle kolme pientä lovea. Sopivaa narua minulta ei löytynyt, mutta yksi paksu lankakerä kylläkin. Sitä sitten kieputtelin tekemäni muotin ympärille seuraavasti.

 

Kieputtelin neljä kerrosta ja sen jälkeen solmin lankojen risteyskohdat tiukasti yhteen. Koska muottini oli sen verran pieni, virkkailin vielä reunoille kerroksen pylväitä ja kiinteitä silmukoita. Siinähän se sitten on koko juttu.

 

Tällä yksinkertaisella idealla voi tehdä mitä ikinä mieleen juolahtaa huiveista tyynynpäällisiin saakka. Kehikon hammastuksia lisäämällä olisi saanut tästäkin hieman kevyemmän oloisen alustan. Kävi kuitenkin niin, että eilen tyhjensimme lajittelulaatikot, joten pahvia kehikon tekoon ei tuon enempää löytynyt. Vaan tulipahan käytettyä tuokin lanka, joka on lojunut lanka-arkussani tosi pitkään.

Ihanaa viikonlopun alkua!

Tao

pipoja ja pitsiä

Johonkin on aika viime aikoina huvennut niin, etten ole ennättänyt saada mitään näkyvää aikaiseksi. Tai ainakin siltä tuntuu. Pari pipoa olen kuitenkin neulonut ja virkannut. Ne ajattelin nyt esitellä. Mallina toimii jälleen kerran eteisen pöytälamppuni, joka on tietenkin hieman kantikas verrattuna päähän, johon pipot on tarkoitettu. Vaan jospa näistä kuvista jonkinmoisen käsityksen saa.

Punainen pipo on virkattu Novitan seitsemän veljeksestä. Virkkailin tuollaista harvaa ruudukkoa, johon sitten pujottelin virkkaamiani erivärisiä nauhoja. Tästä tuli mielestäni aika hyvä omaan päähäni.

 Musta pipo on ohuesta 100 % villalangasta neulottu. Hieman kuvasta saa käsitystä kuviosta, vaikka mustaa onkin niin hankala kuvata. Neulos on samaa josta aiemmin tein liskolapaset. Tästä tuli hieman pienempi kuin edellisestä.

Aikaa on mennyt oikean pitsimallin etsimisessä. Lupasin neuloa pitsihuivin aika pikaisella aikataululla, joten siihen on nyt keskityttävä, että saan valmiiksi ajoissa. Kaksi mallia pääsi loppusuoralle...

 Minun suosikkini oli Milanonpitsi...

Valituksi tuli kuitenkin raitapitsi.

Toisaalta on hyvä juttu, että teen tämän raitapitsin nyt, sillä myöhemmin voin tehdä itselleni tuon Milanonpitsihuivin :)) Kahta samanlaista kun tuskin viitsisin peräkkäin tehdä.

Nyt sitten neulomaan, sillä aika hitaasti työ etenee vaikkakin lanka on todella mukavaa neuloa. Jos ja kun saan valmista aikaiseksi, niin esittelen sitten lopputuloksen.

Aurinkoista päivää!

Tao

Pikkuliina

Kaivelin lankakätköjäni ja löysin vaalean vihreää lankaa, jonka kuvittelen olevan Novitan kotiväkeä. Tai ainakin jotain vastaavaa. Siitä sitten virkkailin pienen liinan ilman mitään ohjeita. Ohjetta ei ollut valmiina ja tulostimesta oli musteet vähissä. En siis viitsinyt haeskella netistä ohjetta, kun tv:n ääressä virkkailu ja ohjeen seuraaminen samaan aikaan läppäriltä on mielestäni liian työlästä. Vihreän liinan kuitenkin luulin tarvitsevani.

 

Tällainen oli lopputulos. Pöydälle se ei sitten kuitenkaan vielä ole päätynyt, mutta eiköhän aika tavaran kaupitse. 

Valkeaa viikonlopun jatkoa!

Tao

 

Ajankulua automatkalla

Niin kova hinku on jo päästä takaisin tänne blogielämään, että tulin tekemään pikaisen postauksen (vieraista huolimatta). Ilokseni olin lomailuni aikana saanut uuden lukijan, joten tervetuloa Rouva Kivitikka!

Joulun aikana kävimme pariin otteeseen huoltamassa tyttäremme kahta kissaa, nuorenparin viettäessä jouluaan Hollannissa. Matkaa yhteen suuntaan on noin 70 km, joten toiselle reissulle lähtiessämme nappasin mukaani ensimmäisen lankakerän ja virkkuukoukun, jotka käteeni osuivat. Mielessä ei ollut minkäänlaista ideaa, mutta siitähän se sitten lähti muodostumaan ...

Tossuthan siinä matkalla syntyivät. Itselleni ne virkkailin, mutta en viitsinyt autossa niiden kokoa mallailla. Sehän olisi jo vaatinut hieman akrobatiaa, joten silmämääräinen mitoitus sai riittää. Lanka on seiskaveikkaa ja tuon yläosan viimeistelin sitten kotona teddylangalla. Ovat jo käytössä sopiviksi todettu.

Näin siis tänään. Hyvää viikonloppua kaikille!

Tao

Virkatut liinat

Huomenna on joulumyyjäiset, jonne olen tänään leiponut pari kakkua, jotka sitten huomenna kuorrutan. Laitan niistä kuvat ja reseptin sitten kun valmistuvat. Myyjäisiä varten olen myös katsastanut valmistuneita käsityövarastojani. Pitää miettiä vielä mitä niistä myyjäisiin asti vien. Tässä kuitenkin yksi kaulahuivi.

Sukat valmistuivat langanlopuista ja tulevat omaan käyttöön. Varret näyttävät ihan eriparisilta, kun lankaa ei ollut riittävästi, jotta olisin voinut täsmäyttää värit kohdalleen. Minua tosin ei värien vaihtelu haittaa, vaan pidän tästä värityksestä.

Kätköistä kaivelin myös pari aiemmin virkkaamaani liinaa. Toinen on vanhan roosan värinen, eikä oikein ole sopinut meillä minnekään, joten on jäänyt kaapin kätköihin. Toinen ei vain muuten ole ollut mieleinen.

Tässä liinat päällekäin, niin näkyy oikeat mittasuhteet. Valkoinen on siis noin 25 cm, roosa noin 40 cm halkaisijaltaan.

Ihanaa viikonloppua!

Tao

Sydämistä tähtiin

Viikonloppu hurahti taas nopeasti pienien puuhastelujen merkeissä. Puuttuvat listat löysivät paikoilleen, kaiuttimien johdot piiloutuivat listojen taakse ja jouluvaloja ripusteltiin pihalle. Flunssa kiusaa edelleen perhettä, joten hieman oli veto vähissä itse kultakin. Siispä katselimme muutaman elokuvan, siemailimme kuumaa glögiä ja otimme rennosti. Elokuvavalinnat olivat aika kehnoja, joten ei niistä sen enempää. Nyt on kuitenkin uusi viikko ja uudet kujeet.
Ajattelin kuitenkin näyttää millaisille mutkille lanka vääntyi viikonlopun aikana sohvalla istuskellessa. Minulla ei oikeastaan ollut alunperin mitään ideaa, kun sohvalle lankojen kanssa istahdin. Sydämiä on jo syntynyt riittävästi, joten nyt oli sitten vuorossa tähdet. Siinä nuutuneessa olotilassa ja tähtipinon lisääntyessä syntyi sitten myös idea...

Punaisia, harmaita ja valkoisia hopeareunaisia sydämiä valkoisessa nauhassa...

ja nauha eteisen lasioveen. Ihan siltä se ei näytä mitä mielikuvissani suunnittelin, mutta ainahan ideaa voi jalostaa...

Lauantaina en saanut kaupasta vanua jota olin hakemassa, mutta tänään pitäisi sitä olla uusi erä tarjolla. Siispä kuvittelen tänään pääseväni viimeistelemään yhden keskeneräisen työn. Siitä sitten myöhemmin lisää.

Aurinkoista viikon alkua!

Tao

Pieniä joulun häivähdyksiä

Kyllä ne jouluiset jutut vähitellen alkavat pyöriä päässä. Eikä siinä mitään, sillä olen aina tykännyt joulun ajasta. Kaikki valmistelut, jouluvalot, lahjojen suunnittelu ja jopa kauppojen joulutunnelma ovat minun mieleeni. Tiedän, että toiset kammoksuvat kauppojen joulukrääsää ja kaikkialta korviin tunkevia joululauluja sekä ihmismassojen määrää. Minä kuitenkin pidän siitä - enimmäkseen. Ainoa miinuspuoli on siinä, että en pidä shoppailusta tungoksessa! En esimerkiksi koskaan käy Stocmannin hulluilla päivillä tai liikkeiden avajaisissa tai missään vastaavissa "hyviä löytöjä tarjoavissa" tilaisuuksissa. Toki vastaavat yleisöryntäykset voi usein välttää ja tilata vastaavat tuotteet rauhassa nettikaupan kautta. No ainahan ei kaikkea voi siten saada, mutta jos jotain todella haluan niin mieluummin maksan siitä muutaman euron enemmän kuin yritän rynniä väkijoukossa kyynerpäätaktiikalla. Ja enhän minä mikään himoshoppaaja olekaan. Kaukana siitä.

No nyt eksyin taas aiheesta. Siis ne jouluiset ajatukset. Minulla on ilmeisesti menossa jokin "sydänkausi". Iltaisin, kun istahdan sohvalle, syntyy siinä samalla sydämiä. Aiemmin jo esittelinkin niitä lautasliinanpidikkeitä, joita tein ajatellen jo joulun ajan ruokailuja. Ne ovat nopeita ja helppoja virkattavia television ääressä, joten niitä syntyi sitten enemmänkin. Osa odottaa vielä jatkojalostusta, osan pakkasin kauniisti ajatuksena, että kyllä aika tavaran kaupitsee.

Tällaisia kuuden kappaleen lautasliinanpidike pakkauksia tein muutaman. Talouspaperirullan päällystin valkoisella paperilla, lenksut sen ympärille ja sellofaanikääre ympärille.

Kannoin myös varastosta ulos tulevat jouluvalot olohuoneen lattialle.Ihmeen helposti sain setvittyä umpisolmut valoköynöksistä. Se taas johtunee siitä, että muutossa hävitimme surutta vanhimmat jouluvalot. Nyt onkin sitten uusi miettiminen valojen asettelussa, kun niitä ei tähän taloon ole vielä aiemmin laitettu. Jotenkin minusta on nyt hankala miettiä niiden asettelua ja se taas johtunee siitä, että talon ulkopuolelle emme vielä kovin paljoa ole muutoksia tehneet. Niitä on kuitenkin kesällä tulossa, joten uusien lisävalojen ja koristeiden hankinta jäänee odottamaan talon uutta ilmettä. Näillä vanhoilla jäljellä olevilla siis mennään tämä joulu. Sisällekin laitoin jo yhden valon. Olkoon nyt siinä toistaiseksi ilostuttamassa iltoja. Muutenkin ajattelin vähitellen lisäillä joulutunnelmaa. On mukavaa nauttia joulun odotuksesta vähitellen kasvavassa joulufiiliksessä. Sitten joulun jälkeen meillä lähteenkin koristeet hyvin pikaisesti pois. Siinä vaiheessa yleensä alkaa jo ahdistamaan kaikki ylimääräiset härpäkkeet.

 

Minulla on yksi tuunausprojekti meneillään. Tarvitsen kuitenkin mieheni apuja lopullisessa paikalleenasettelussa, koska kyseessä on kookas ja painavahko esine. En halua naarmuttaa uusia seiniä heti tuoreeltaan! Sellaista siis tulossa...

Pirteää perjantaita!

Tao

Sivutuotoksia

Ihan pikaisesti piipahdin tänne blogin puolelle kertomaan, että remppa on sitten laajentunut ja aikataulu venynyt - ja olisihan se pitänyt tietää jo kokemuksesta! Olen ottanut urakakseni maalata listat ja niitä tuntuu olevan kilometrikaupalla. Eihän siinä mitään, jos olisi kesä ja autotallissa voisi maalaushommat hoitaa. Täällä sisällä on kuitenkin rajallisesti tilaa levitellä listoja kuivumaan ja pitää vielä lukua siitä, mitkä on pintamaalattu ja mitkä vasta pohjamaalattu. No, joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön! Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että hyvällä mallilla asiat jo ovat: olohuone on maalattu, osa listoistakin on jo paikoillaan, eteisen katto ja seinät maalattu, ovet käännetty aukemaan huoneisiin päin (jostain ihmeellisestä syystä kaikki aukesivat eteiseen?!) Kunhan saan tuota listasouvia paremmalle mallille niin voin laittaa huonekaluja paikoilleen ja saan kuvattua tuloksiakin. En millään malttaisi odottaa! Olen lopulta äärettömän ihastunut sävyihin, jotka valitsimme.

Tässä on kuitenkin sivutuotoksia, joita syntyi kun istahdin eilen katsomaan Tanssii tähtien kanssa -finaalin.
Virkkasin muutaman lautasliinapidikkeen. Toisessa on hopeinen reunus, toisessa joulunpunainen. Joulupöytään noita ajattelin, mutta en vielä tiedä kumpi reunus olisi parempi. Jouluna ei toki ole mustia lautasliinoja, nämä laitoin vain saadakseni sydämet paremmin kuvattua.

 

Taakse virkkasin lenkuran lautasliinan pidikkeeksi. Nämähän syntyivät ihan "omasta päästä", joten ohjetta ei ole. Tosin sitä ei tarvitakaan, kun ovat todella yksinkertaiset ja nopeat tehdä.

Nyt takaisin maalauspuuhiin!

Tao

Sukkasaalista ja salomoninsolmuja

Minulla on kotona ollessani lähes aina villasukat jalassa. Niin hassua, kun se lattialämmitystalossa onkin. Se on ehkä tottumiskysymys. Äitini on aina neulonut sukkia, joten tarjolla on ollut ihania, erilaisia ja erivärisiä jalanlämmittimiä niin kauan kuin muistan. Vaikka niitä olen itsekin oppinut neulomaan, niin koskaan ei sukkia ole liiaksi asti. Siispä, äiti, kaikki neulomuksesi ovat tervetulleita! Kun olen neljä lastanikin opettanut sukkafriikeiksi - varsinkin nuorimmaisen, joka vielä asuu kotona, on kulutuskin taattua. Kun tyttäreni luona on vieraillut useampia vaihto-oppilaita, osa lämpimistä olosuhteista tulleita, sain ajatuksen. Laitoin eteiseen vierassukkakorin, jonka täytin erilaisilla sukilla. Siitä voi tarpeen mukaan vieraat valita itselleen sukat ja toki viedä ne lähtiessään mukanaan. Ei varmastikaan mikään uusi idea, mutta minulle riittää mukavaa puuhaa istahtaessani sohvalle tv:n ääreen.

pikkusukkia

loistava idea - toteutus kaipaa tuotekehittelyä

pitkävartiset ovat tehneet hyvin kauppansa, vain kirjavimmat jäljellä

ihan peruskauraa

yhdet virkatut tossukatkin jäljellä

Kun sukkien neulominen on puuduttanut, olen virkkailut muutaman huivin salomoninsolmuilla. Niitä on helppo virkata tv:n ääressäkin, kun ei tarvitse laskeskella silmukoita.

 Tämän valkoisen virkkailin itselleni mustan villakangastakin kaveriksi. Tämä on kuusilehtisillä salomoninsolmuilla virkattu pitkä huivi. Lankana Novitan seitsemän veljestä. Ajattelin ensin tehdä mohairista, mutta kun siitä tahtoo jäädä villakangastakkiin höytyviä.  Ohje salomoninsolmuille löytyy vaikkapa täältä.
 Tämä tummanlila kolmiohuivi on  nelilehtinen solmumalli. Lankana rose mohair, joten huivi on ihanan unelman keveä.

Tämä viimeinen on sitten langanjämistä parempien ideoiden puutteessa tekaistu.

Siinäpä olivat sukka- ja salomoninsolmutuotokset, jotka nyt löytyvät varastosta.

Terveisin,

Tao

Hohtavan valkoista harmaaseen päivään.

Ajattelin kuvata sukkasatoani näytille, mutta tänään on niin harmaa ja pilvinen päivä, ettei toivoakaan uusista kuvista. Ei ainakaan näin vähällä kuvausharjoittelulla mitä minulla on. Kamera on kyllä ihan hyvä, mutta kuvaaminen on meillä kuulunut aina miehelleni. Minä en ole koskaan innostunut katselemaan maailmaa linssin takaa. Nyt on sitten sitäkin opeteltava ja ennenkaikkea muistettava kuvata.
Edellinen talomme oli erityisen valoisa ja avara. Nykyinen kotimme on korkeudeltaan "normaali", ja väritys ruskean sävyissä. Siitä johtuneekin, että näin harmaana päivänä kaikki valo tuntuu imeytyvän  seiniin. Mutta ei hätää, suunnitelmat ovat kyllä olemassa ja pikkuhiljaa valmistakin saadaan aikaan. Raikkaita sävyjä tummien ruskeiden tilalle ja hyvä valaistus tekevät ihmeitä.
Alla olevassa kuvassa on nurkkaus olohuoneestamme, jossa ei siis vielä ole tehty muutoksia. Kuvan ideana on näyttää jotain valkoista ja raikasta. Siis matto, jonka virkkasin ontelokuteesta. Matto on vielä kuprulla, sillä se on päässyt lattialle vain kuvauksen ajaksi. Ajattelin laittaa sen eteiseen sitten, kun pahin kurakeli on takana. Niin kuin tiedätte, niin näillä keleillä se ei kauan valkoisena pysyisi, vaikka ei ihan ovensuussa olisikaan.

 

Näitä mattoja olen virkkaillut muutamia eri värisiä, ja olen todennut ne varsin käyttökelpoisiksi. Ohjeitahan näihin mattoihin löytyy netin syövereistä mitä erilaisenpia. Ensinmäiseen versioon olen jostain ottanut mallia, mutta myöhemmät versiot ovat sitten mututuntumalla tehtyjä. Saa nyt nähdä miten valkoisen maton käy siinä vaiheessa, kun pääsemme uusimaan lattiat - niistä kun on tarkoitus tehdä valkeat! Siihen asti ainakin tämä miellyttää minun silmääni.

Nyt on aika alkaa miettiä ruokahuoltoa, sillä perhe palailee piakkoin nälkäisenä kotiin. Ja muistattehan, että tänään alkaa mtv3 kanavalla uusi ohjelma Suomen kauneimmista kodeista. Minusta se kuulostaa katsomisen arvoiselta, joten kahdeksan aikoihin aion istahtaa tv:n ääreen toiveikkain mielin.

Terveisin,

Tao