Minulla on kotona ollessani lähes aina villasukat jalassa. Niin hassua, kun se lattialämmitystalossa onkin. Se on ehkä tottumiskysymys. Äitini on aina neulonut sukkia, joten tarjolla on ollut ihania, erilaisia ja erivärisiä jalanlämmittimiä niin kauan kuin muistan. Vaikka niitä olen itsekin oppinut neulomaan, niin koskaan ei sukkia ole liiaksi asti. Siispä, äiti, kaikki neulomuksesi ovat tervetulleita! Kun olen neljä lastanikin opettanut sukkafriikeiksi - varsinkin nuorimmaisen, joka vielä asuu kotona, on kulutuskin taattua. Kun tyttäreni luona on vieraillut useampia vaihto-oppilaita, osa lämpimistä olosuhteista tulleita, sain ajatuksen. Laitoin eteiseen vierassukkakorin, jonka täytin erilaisilla sukilla. Siitä voi tarpeen mukaan vieraat valita itselleen sukat ja toki viedä ne lähtiessään mukanaan. Ei varmastikaan mikään uusi idea, mutta minulle riittää mukavaa puuhaa istahtaessani sohvalle tv:n ääreen.
 |
| pikkusukkia |
 |
| loistava idea - toteutus kaipaa tuotekehittelyä |
 |
| pitkävartiset ovat tehneet hyvin kauppansa, vain kirjavimmat jäljellä |
 |
| ihan peruskauraa |
 |
| yhdet virkatut tossukatkin jäljellä |
|
|
|
|
|
|
Kun sukkien neulominen on puuduttanut, olen virkkailut muutaman huivin salomoninsolmuilla. Niitä on helppo virkata tv:n ääressäkin, kun ei tarvitse laskeskella silmukoita.
Tämän valkoisen virkkailin itselleni mustan villakangastakin kaveriksi. Tämä on kuusilehtisillä salomoninsolmuilla virkattu pitkä huivi. Lankana Novitan seitsemän veljestä. Ajattelin ensin tehdä mohairista, mutta kun siitä tahtoo jäädä villakangastakkiin höytyviä. Ohje salomoninsolmuille löytyy vaikkapa
täältä.
Tämä tummanlila kolmiohuivi on nelilehtinen solmumalli. Lankana rose mohair, joten huivi on ihanan unelman keveä.
Tämä viimeinen on sitten langanjämistä parempien ideoiden puutteessa tekaistu.
Siinäpä olivat sukka- ja salomoninsolmutuotokset, jotka nyt löytyvät varastosta.
Terveisin,
Tao
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti