Matkapäivä

Eilen oli upea sää ja syksy näytti parhaat puolensa - ainakin siellä missä minä eilen vietin aikaani. Enpäs kerrokaan heti missä, vaan laitan muutaman kuvan, jotta voitte arvuutella mille paikkakunnalle roadtrippimme suuntautui. Nyt tarkkana!

  Tiedän, että osa teistä tunnisti paikan heti ensimmäisestä kuvasta. Joensuussahan me vierailimme! Ylemmässä kuvassa on susimies, joka istuskelee torin laidalla ja suorastaan kutsuu viereensä istumaan. Tämä paikka onkin yksi kuvatuimmista kohteista Joensuussa. Tuon susimiehen voisin ottaa istuskelemaan omalle pihallenikin. Se voisi tarvittaessa antaa vierihoitoa kesken pihatöiden - siis jos se paras vaihtoehto, eli oma siippa olisi estynyt.
Alemmassa kuvassa on puisto torin ja teatteritalon välistä. Nyt jo syksyisen karu, mutta kesällä niin houkutteleva. Noissa etualalla olevissa kehikoissa roikkuu kesäisin keinut, joissa on ihana istuskella jäätelöä nauttien ja torin vilinää seuraten. Joensuu on mielestäni malliesimerkki torin sijoituksessa. Mm.kävelykatu, kauppakeskus, Sokos, teatteri, kauppahalli ja tämä yllä oleva puisto reunustavat vilkasta torielämää. Se on todellinen keskuspaikka niin kuin torin mielestäni kuuluukin olla.

Hyve & pahe - paikka, jota ei voi vastustaa! Tyttäremme opiskelee bisnesnaiseksi Joensuussa ja odetellessani häntä päivän opinnoista suuntasin herkulliselle päiväkahville. Tiskissä oli todella runsas ja houkutteleva valikoima mitä erilaisenpia herkkuja. Asiakaspalvelu oli jälleen loistavaa nuoren miehen kertoessa heidän konseptistaan: kakut he tekevät itse, kolmen (muistaakseni) kondiittorin kehittellessä uusia makujen sinfonioita ja valikoimassa on (jälleen muistaakseni) satakunta erilaista herkkua. Valitsin Schwarzwaldinkirsikkakakkua kahvini seuraksi ja voitte kuvitella, että se oli suussasulavan herkullista! Olisin niin mielelläni halunnut kuvata herkun teidän kaikkien nähtäville, mutta ujous iski täydessä kahvilassa, enkä suoraansanottuna kehdannut kaivella kameraani esiin. Tässä sitä taas ollaan: numeroissa aikuinen nainen ja sitten ujous iskee tällaisessa tilanteessa :))

Oli ihana nähdä tytärtämme - vaikka pikaisestikin. Eihän tässä niin pitkästi ole, kun tulee pitkähkö joululoma, ja voimme viettää enemmän yhteistä aikaa. Hyvä niin!

Kotiin palasimme myöhään illalla, ja totesin, että en sittenkään ollut onnistunut ajastamaan oikein eilistä postausta. Se kyllä ensin näytti olevan ok, mutta olin sitten kuitenkin jotain sekoillut...no illalla sen sitten kuitenkin julkaisin.

Kotona odotti todella mieluisa "yllätys". Tilasin vihdoista viimein (itselleni syntymäpäivälahjaksi) Jorma Uotisen levyn Sentimental Secrets. Se oli tipahtanut postilaatikkoon matkamme aikana.

Olen kuunnellut youtubesta lukuisat kerrat kappaletta Tuulet tyyntyneet. Nyt minulla koko levyllinen Jorman tenhoavaa musiikkia. Olen nyt  muutaman kerran soittanut levyn läpi ja ensisuosikeikseni nousevat kappaleet "Non, je ne regrette rien", "Tuulet tyyntyneet", "Odotusta Pariisissa", "Padam, padam" sekä "Les feuilles mortes". Tämän levyn parissa tulen viihtymään pitkään! Liekö yksi vahva tekijä ihastukseeni on hullaantumiseni ranskan kieleen ja vielä yhdistettynä Uotisen syvään ääneen. Suosittelen!

Perjantai on viikon paras päivä - sytytellään kynttilöitä ja tunnelmoidaan!

Tao