Liimanäppi

Viime viikolla kerroin hakeneeni vesi-ilmapalloja kokeillakseni paperinarupallojen tekoa. Viikonloppuna sitten testasin idean ja sehän jopa toimi! Kuusi palloa värkkäsin kuivumaan ja odottelin miltä lopputulos näyttää. Olivat sen verran kivoja, että seuraavaksi aion etsiskellä sopivan ledvalosarjan ja tuunata sen kyseisillä palloilla. Tosin ensin on tehtävä noita palloja sopiva määrä lisää.

Sottasta puuhaahan tuo on! Puhaltelin siis ilmapallot sopivan kokoisiksi (vesi-ilmapalloja siksi, että ne ovat sopivan pieniä). Seuraavaksi kieputtelin paperinarua pallojen päälle. Tämä oli se vaikein vaihe - narut kun tahtoivat aina luiskahdella pois pallon päältä. Kun narua oli riittävästi, niin pensselöin pallot kauttaaltaan märäksi vesi-liimaseoksella. (Laitoin noin yhden osan vettä ja yhden osan liimaa). Pallot kuivuivat suojapapein päällä, jossa niitä välillä kääntelin, että liima ei valuisi klöntiksi alaosaan. Seuraavana päivänä puhkaisin ilmapallot ja poistin repaleet narukerien sisältä. Sittenpä tekeleeni olivatkin valmiita.Tuo valkoinen paperinaru on hieman paksumpaa kuin punainen ja turkoosi, mutta se ei haitannut. Turkoosit ovat liian "isoreikäisiä" siitä syystä, että naru oli solmuisella syheröllä enkä sitä liimaisin käsin voinut selvitellä. Tässä siis jälleen todiste siitä, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! Narusyheröä sitten selvittelin sunnuntai-iltana katsellessani tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa. Seuraavat teokset saavat siis pinnalleen kunnon kerroksen narua siistiltä kerältä.

Koska minulla ei ollut sopivaa valosarjaa, johon olisin voinut pallot pujotella, saavat ne nyt koristaa peikonpähkinäoksen lasimaljaa. Tuohonhan ne itse asiassa sopivat mainiosti - tosin muutaman pallon siihen voisi vielä lisätä.

Olkoon nyt tämäkin kuva näkösällä, vaikka niin suttuinen onkin...

Kun olin tuon liimalla sotkemisen lopettanut, päätin samaan syssyyn hyödyntää myöskin viime viikolla ostamani kangaspalan. Ajattelin saavani siitä itselleni tunikan, mutta sain kuin sainkin siitä mekon. Olen jostain syystä viime aikoina "mekkoistunut". Olen siis hankkinut itselleni useampia mekkoja, ja myöskin pidän niitä ahkerasti.

 

Tällainen siitä sitten tuli. Kuvassa kyllä näyttäisi roikkuvan lähinnä rievun ja tekeleen välimuoto, mutta kyllä se päälläni oli ihan kiva. Tulen kyllä sitä käyttämään. Kangas on mukavan pehmeää ja hieman joustavaa materiaalia. En osaa sanoa mitä,  sillä palasessa ei ollut tuotetietoja.

Nyt pitäisi ottaa esille kirja, kansio ja CD - olisi opiskelun vuoro. Ei mitään suurta, mutta ranskan kielessä on kyllä haastetta riittäviin. Ja kokeetkin on tulossa - siitäkös nuorimmainen oli todella iloinen, että äiti pääsee pänttäämään kokeisiin! Liekö pientä vahingoniloa?!

Muistattehan illalla tulevan Suomen kaunein koti -ohjelman. Minusta ainakin on niin ihanaa kurkistella upeisiin, erilaisiin koteihin!

Tao