Pikkuliina

Kaivelin lankakätköjäni ja löysin vaalean vihreää lankaa, jonka kuvittelen olevan Novitan kotiväkeä. Tai ainakin jotain vastaavaa. Siitä sitten virkkailin pienen liinan ilman mitään ohjeita. Ohjetta ei ollut valmiina ja tulostimesta oli musteet vähissä. En siis viitsinyt haeskella netistä ohjetta, kun tv:n ääressä virkkailu ja ohjeen seuraaminen samaan aikaan läppäriltä on mielestäni liian työlästä. Vihreän liinan kuitenkin luulin tarvitsevani.

 

Tällainen oli lopputulos. Pöydälle se ei sitten kuitenkaan vielä ole päätynyt, mutta eiköhän aika tavaran kaupitse. 

Valkeaa viikonlopun jatkoa!

Tao

 

Perjantaipuuhia

Tänään on ollut siivouspäivä. Kun paikat oli käyty läpi, päätin leipoa jotain pientä viikonlopun päiväkahveja ajatellen. Se jokin pieni oli sitten Runebergin tortut. Eilen niitä Turussa Aschanin tiskissä ihailin, mutta en kuitenkaan maistanut, joten nyt niitä oli sitten tehtävä. Kinuskikissan ohjetta hieman mukaillen tein oman versioni.

Sen verran muutin ohjetta, että kerman korvasin vaniljakastikkeella ja jätin vaniljasokerin pois. Käytin tavallisia vehnäjauhoja, joista osan korvasin ruiskorppujauhoilla. Kostukkeena käytin rommiaromilla maustettua vettä.

Eilen mainitsinkin pitkän tauon jälkeen taas ostaneeni tyrnimehua. Siis sellaista 100% , makeuttamatonta ja säilyntäaineetonta. Se ei maun puolesta ole kenenkään meidän suosikki, mutta minulla on tapana laittaa pari ruokalusikallista aamuisin tuoremehun joukkoon. Meillä on sellaiset desin vetoiset tuoremehulasit joihin tuon coctailin teen. Minun suosikkini on tyrni/omenatuoremehu. Pirteä aloitus aamuun! Sen jälkeen hieman rasvatonta maustamatonta jogurttia, mustikoiden ja paahdetun pellavasiemenrouheen  kanssa. (Pellavarouhepaketissa on maininta, että yhdestä ruokalusikallisesta saa 100 % päivän omega-3:sta ja 2 rkl:sta saa 22 % päivän kuiduista.) Siis varsin terveellistä ja vatsaystävällistä!

Oli ihan pakko laittaa tämä pieni terveellinenkin viittaus tähän, ettei meidän ruokavalio vaikuta pelkältä herkuttelulta. Kohtuus kaikessa on kuitenkin hyvä ohje!

Viihtyisää viikonloppua,

Tao

Pitihän se saada

Tänään olen viettänyt päivän Turussa. Vaikka oli harmaa ja kostea päivä, ei kuitenkaan satanut, joten oli kiva kuljeskella pitkin keskustan katuja ja muistella aikoja vuosien takaa. Olemme aikanaan asuneet Turun kupeessa ja molempien työpaikka oli Turussa. Entinen työpaikkani oli siinä keskustassa, mutta se on jo aikapäiviä sitten vaihtanut paikkaa. Muuten oli monikin asia edelleen ennallaan. Turku on aina ollut mielestäni mukava kaupunki - etenkin kesäisin niin kaunis ja viihtyisä. Yksi niistä harvoista kaupungeista Suomessa, jossa on mukavaa vain istuskella kaikessa rauhassa kahvilassa ja seurata ihmisiä ja elämänmenoa. Tänään istuin Aschanin kahvilan toisessa kerroksessa, josta on näkymä torille. Järjestelmäkameran jätin suosiolla kotiin, mutta unohdin kokonaan ottaa pikkukameran mukaani - harmi. Toisaalta harmaatahan kaikki nyt on joka paikassa, joten eipä niissä kuvissa mitään erikoista olisi ollutkaan.

Stockmannille minulla oli oikein asiaakin. Olen yrittänyt tilata uuden muumimukin netistä, mutta eihän niitä saa, kun ovat "tilapäisesti loppuneet". Stockmannilta sai, mutta sielläkin oli vain mukeja ilman sisäosan silmälaseja. Tiedoksi niille, jotka eivät ole perehtyneet näihin muumikuppiasioihin: Tove 100v. juhlamukeja on kahdenlaisia. Ulkoa samannäköisiä, mutta toisessa on sisällä silmälasin kuva. Myös kaksi purkkia on kyseiseen sarjaan tehty, ja jokaisesta ostoksesta menee 2 € Unicefin koulutusprojektin hyväksi.

 

Tältä uutukainen siis näyttää. Mukien keräilyhän minulla alkoi, kun jätin työpaikkani Turussa muuttaessamme Tampereelle. Silloiset työkaverini ostivat läksiäislahjaksi kuusi mukia - yhden joka perheenjäsenelle. Nyt niitä on 50-60 kpl. Ja vain yksi kutakin mallia.

Löytyihän siltä reissulta jotain muutakin pientä kivaa: nahkahansikkaat, silkkiset tyynynpäälliset, iso tarrarulla, tyrnimehua jne. Tyynynpäällisistä myöhemmin lisää, kunhan pääsen laittelemaan uutta ilmettä (joulunjälkeinen vihreä ei sitten kuitenkaan kovin pitkään tule pysymään!). Tarrastakin laitan sitten enemmän, kunhan sen saan asennettua paikoilleen.

Huomenna on sitten ranskan koe ja pikkaisen on pupu pöksyssä. Reilun kuukauden tauko opiskelussa ja jotenkin se kertaus vaan on jäänyt vähälle. Cést la vie! Sellaista elämä on!

Tao

Nyt ei pipo kiristä!

Eräänkin päähineen olen ajan saatossa neulonut, virkannut ja huovuttanut. Olen tehnyt pipoja, myssyjä, paskereita ja hatunkin, mutta jostain ihmeellisestä syystä päässäni keikkuu aina sama vanha ja kulahtanut myssy. Olen tehnyt niin valmiilla ohjeella kuin ihan itse suunnitellenkin ja lopputulos on yleensä ollut pipokorin lämmikkeenä eikä siinä käytössä mihin sen olin tehnyt. Vaan nyt tuli muutos siihenkin asiaan! Kävin nimittäin kirjakaupassa katselemassa alennuskirjojen tarjontaa ja sieltä pomppasi silmiini kirjallinen pipo-ohjeita!

Jos näistä ohjeista ei löytyisi minulle sopivaa mallia, niin sitten pitäisin suosiolla vanhaa myssyäni hamaan tappiin saakka. Valitsin siis mieluisen mallin ja laitoin puikot heilumaan...ja lopputulos oli tällainen.

 

Tästä tuli hyvä - ei täydellinen, mutta hyvä kuitenkin. Koekäyttö on suoritettu ja sujahtaa tämä päähäni jatkossakin! Lankana käytin Novitan Rosea. Neulos kun on kaksinkertaista, ja kuvio-osuus antaa vielä hieman "lisätäyttöä" kerrosten väliin, niin tämä oli oikein sopivan paksuinen ainakin näille keleille. Itseasiassa voisin toteuttaa vaikka toisenkin samanlaisen paksummasta langasta - sen oikean talven varalle.

Ehkäpä itsensä uhkailu ikuisuudella vanhan myssyn kanssa sai paneutumaan kunnolla mallin valintaan ja sen toteutukseen. Aiemmissa lienee ollut vikan se, että olen tehnyt vain silmääni miellyttäviä malleja ajattelematta sen tarkemmin mallin sopivuutta omaan päähäni.

Pitäisiköhän tälle tehdä kaveriksi huivi ja käsineet...siinä voisi olla ajatusta.

Tao

Kevennystä tai ei sittenkään!

Tänään on ollut pyykkipäivä! Tiedän, että vielä olisi ollut pyhäpäivä, mutta kun pyykkivuori oli sitä luokkaa, että en enää voinut katsoakaan kodinhoitohuoneeseen päin. Vieraita kun on ollut enemmälti, niin lakanapyykkiä riittää. Siis todella kivaa, että vieraita ja vilskettä on ollut! Siksipä onkin ollut ihan mukava puuhastella ja laitella elämä takaisin ruotuun ja totuttuihin uomiinsa. Siinä pesukonetta tyhjentäessä ja kuivaria täyttäessä tein myös ruokaa pitkästä aikaa vain meille kolmelle. Ja nyt tuntui, että kevyellä linjalla mennään. Lohta ja raikasta perussalaattia kylmän maidon kera - että oli muuten hyvää!

Olen muuttomme jälkeen ottanut päivittäiseen käyttöön vuosia kaapissa majailleen Arabian ruoka-astiaston. Kun muuton jälkeen purin laatikoita kaappeihin, tajusin, ettei tämä yllä näkyvä lautanen muine osineen ole koskaan käytössä. Kalusto on perinnöksi saatu, ja koska siinä on kuusi lautasta kaikkia kokoja, ei se koskaan ole ollut meillä esim. juhlakäytössä. Meillä kun on väkeä juhlan aikaan aina enemmän kuin kuusi henkilöä. Mielestäni kauniista asioista pitää nauttia, joten nykyään syömme päivittäin kultareunaisista astioista. Mikroonhan nämä eivät sovi, mutta jos tarvis on niin siihen käytetään toisia astioita.

Mutta asianahan oli kevyt ateria! Ehkä liian kevyt näin pitkien pyhien jälkeen, sillä muistin siinä touhutessani, että pakasteessa on vielä torttutaikinalevyjä. Niillehän voisi tehdä jotain...hmm...ja jostain muistin kätköistä mieleeni pullahtivat kermasarvet!

Minulla oli neljä taikinalevyä. Kahdesta muotoilin kolme sarvea foliotuutin päälle, ja  kaksi jäljelle jäänyttä vain puolitin ja paistoin sellaisenaan. Kaikki leivonnaiset täytin mustikkahillolla ja kermavaahdolla sekä hunnutin tomusokerilla.

Sitten olikin päiväkahvin aika!

Kevennys ei siis ihan vielä mennyt täysin nappiin, mutta hyvää oli! Jospa siis vielä tänään pitäisi kiinni ajatuksesta: "mitäs noista linjoista, kunhan ääriviivat säilyy". Hyvä ajatus, kunhan ei jää päälle!

Huomasin myös ilokseni Kirsin liittyneen mukaan! Tervetuloa! Käyn tutustumassa blogiisi paremmin huomenna paremmalla ajalla. Nyt on mentävä, kun mies on jo tovin teputellut pihan ja eteisen väliä ja odottelee minua lenkille.

Palataan!

Tao

Ajankulua automatkalla

Niin kova hinku on jo päästä takaisin tänne blogielämään, että tulin tekemään pikaisen postauksen (vieraista huolimatta). Ilokseni olin lomailuni aikana saanut uuden lukijan, joten tervetuloa Rouva Kivitikka!

Joulun aikana kävimme pariin otteeseen huoltamassa tyttäremme kahta kissaa, nuorenparin viettäessä jouluaan Hollannissa. Matkaa yhteen suuntaan on noin 70 km, joten toiselle reissulle lähtiessämme nappasin mukaani ensimmäisen lankakerän ja virkkuukoukun, jotka käteeni osuivat. Mielessä ei ollut minkäänlaista ideaa, mutta siitähän se sitten lähti muodostumaan ...

Tossuthan siinä matkalla syntyivät. Itselleni ne virkkailin, mutta en viitsinyt autossa niiden kokoa mallailla. Sehän olisi jo vaatinut hieman akrobatiaa, joten silmämääräinen mitoitus sai riittää. Lanka on seiskaveikkaa ja tuon yläosan viimeistelin sitten kotona teddylangalla. Ovat jo käytössä sopiviksi todettu.

Näin siis tänään. Hyvää viikonloppua kaikille!

Tao

Antoisaa uutta vuotta 2014!

Ja antoisalla en nyt tarkoita maallista mammonaa, vaan asioita, ideoita, tekoja, uuden oppimista, itsensä yllättämistä - kaikkea sitä, mikä saa itse kunkin aamulla avaamaan silmänsä hymyssä suin ja innokkaana tarttumaan uuteen päivään!

Pitkä aika on siitä, kun viimeksi päivitin sivujani. Vähitellen on aika herätä jouluhorroksesta ja palailla ihanaan arkeen. Juhla on ihanaa, mutta aina koittaa myös päivä, jolloin normaali arki alkaa tuntua taas houkuttelevalta. Ihan vielä en pääse takaisin arkeen, sillä perjantaista sunnuntaihin meillä tulee olemaan vielä vilskettä neljän vieraan voimin. Täysin siemauksin olen joulunajasta nauttinut. Omat lapset ovat tulleet ja menneet, sukulaisia ja tuttavia on käynyt niin yökylässä kuin päivävierailuillakin. Saimme myös ystävät vuosien takaa vierailulle, mikä oli erityisen ilahduttavaa! Niin kummallista kuin se onkin, kuvaavinta olisi sanoa, että aika on mennyt vilskeisen slow lifen pyörteissä.

Vielä ennen joulua mies ja poika vaihtoivat yhden makuuhuoneen oven valkoiseen ja makuuhuoneeseen päin aukeavaan. Muutos oli sinänsä pieni, mutta vaikutus tunnelmaan ja käytännöllisyyteen oli valtava.

 Yläkuvassa on jouluväritys ennen oven vaihtoa ja alakuvassa on sitten punainen jo vaihtunut vihreään ja uusi valkoinen ovikin paikoillaan.

 Kun purin joulun punaista tunnelmaa pois, niin jostain syystä vihreä muutti tilalle!? Tulin siihen tulokseen, että se johtuu tuosta upeasta valkovihreästä joulutähdestä, jonka tyttäreni toi ennen joulua. Siispä pieniä vihreitä pilkahduksia löytyy nyt sohvatyynyistä, tuikkukipoista, liinoista ja lasiesineistä. Niistä voisin  oikeastaan ottaa kuvat ja esitellä myöhemmin.
Tuossa rahilla näkyy lampaantalja, joka oli osa saamaani joululahjaa. Kerroinhan aiemmin, että meillä ei enää isommin lahjoja ostella, kun ei ole pieniä lapsia, vaan arvomme jokaiselle yhden lahjansaajan nimen. Minulle oli tänä vuonna lahjan laittanut nuorin tyttäremme. Paketista paljastui siis tuo lampaantalja ja....

tämä ihana puinen päivyri! Ihan napakymppiin oli jälleen lahjus osunut, kiitos vain! Pöydällä näkyy myös vanhemmiltani saamani Pentikin tuikkukippo (kuva on tosin huono), joka on todella mieleinen - kiitos siitäkin!

Ihanaa palata taas vähitellen tänne blogin puolelle, tosin pikaisia piipahduksia olen muutaman tehnyt. Sen verran, että olen ihaillen lukaissut päivityksiänne. Ehkäpä viimeistään loppiaisen jälkeen pääsen minäkin taas käyntiin ja saan ravistettua tämän slow lifen odottamaan seuraavaa lomailua.

Leppoisaa loppiaista!

Tao