torstai 2. tammikuuta 2014

Antoisaa uutta vuotta 2014!

Ja antoisalla en nyt tarkoita maallista mammonaa, vaan asioita, ideoita, tekoja, uuden oppimista, itsensä yllättämistä - kaikkea sitä, mikä saa itse kunkin aamulla avaamaan silmänsä hymyssä suin ja innokkaana tarttumaan uuteen päivään!

Pitkä aika on siitä, kun viimeksi päivitin sivujani. Vähitellen on aika herätä jouluhorroksesta ja palailla ihanaan arkeen. Juhla on ihanaa, mutta aina koittaa myös päivä, jolloin normaali arki alkaa tuntua taas houkuttelevalta. Ihan vielä en pääse takaisin arkeen, sillä perjantaista sunnuntaihin meillä tulee olemaan vielä vilskettä neljän vieraan voimin. Täysin siemauksin olen joulunajasta nauttinut. Omat lapset ovat tulleet ja menneet, sukulaisia ja tuttavia on käynyt niin yökylässä kuin päivävierailuillakin. Saimme myös ystävät vuosien takaa vierailulle, mikä oli erityisen ilahduttavaa! Niin kummallista kuin se onkin, kuvaavinta olisi sanoa, että aika on mennyt vilskeisen slow lifen pyörteissä.

Vielä ennen joulua mies ja poika vaihtoivat yhden makuuhuoneen oven valkoiseen ja makuuhuoneeseen päin aukeavaan. Muutos oli sinänsä pieni, mutta vaikutus tunnelmaan ja käytännöllisyyteen oli valtava.


 Yläkuvassa on jouluväritys ennen oven vaihtoa ja alakuvassa on sitten punainen jo vaihtunut vihreään ja uusi valkoinen ovikin paikoillaan.



 Kun purin joulun punaista tunnelmaa pois, niin jostain syystä vihreä muutti tilalle!? Tulin siihen tulokseen, että se johtuu tuosta upeasta valkovihreästä joulutähdestä, jonka tyttäreni toi ennen joulua. Siispä pieniä vihreitä pilkahduksia löytyy nyt sohvatyynyistä, tuikkukipoista, liinoista ja lasiesineistä. Niistä voisin  oikeastaan ottaa kuvat ja esitellä myöhemmin.
Tuossa rahilla näkyy lampaantalja, joka oli osa saamaani joululahjaa. Kerroinhan aiemmin, että meillä ei enää isommin lahjoja ostella, kun ei ole pieniä lapsia, vaan arvomme jokaiselle yhden lahjansaajan nimen. Minulle oli tänä vuonna lahjan laittanut nuorin tyttäremme. Paketista paljastui siis tuo lampaantalja ja....


tämä ihana puinen päivyri! Ihan napakymppiin oli jälleen lahjus osunut, kiitos vain! Pöydällä näkyy myös vanhemmiltani saamani Pentikin tuikkukippo (kuva on tosin huono), joka on todella mieleinen - kiitos siitäkin!

Ihanaa palata taas vähitellen tänne blogin puolelle, tosin pikaisia piipahduksia olen muutaman tehnyt. Sen verran, että olen ihaillen lukaissut päivityksiänne. Ehkäpä viimeistään loppiaisen jälkeen pääsen minäkin taas käyntiin ja saan ravistettua tämän slow lifen odottamaan seuraavaa lomailua.

Leppoisaa loppiaista!

Tao



2 kommenttia:

  1. Uusi lukija ilmoittautuu matkaan mukaan :-D

    VastaaPoista
  2. Tervetuloa! Tämä oli oikein iloinen yllätys, sillä muutama viikko on minun puoleltani ollut hiljaiseloa täällä blogissa. Kovasti jo odotan normaaliin arkeen paluuta ja uusia tuulia uudelle vuodelle.
    Kävin tutustumassa blogiisi ja tykkäsin kovasti, joten lisäsin sinut heti lukulistalleni. Tehdään tulevasta hyvä vuosi!

    VastaaPoista