maanantai 6. tammikuuta 2014

Kevennystä tai ei sittenkään!

Tänään on ollut pyykkipäivä! Tiedän, että vielä olisi ollut pyhäpäivä, mutta kun pyykkivuori oli sitä luokkaa, että en enää voinut katsoakaan kodinhoitohuoneeseen päin. Vieraita kun on ollut enemmälti, niin lakanapyykkiä riittää. Siis todella kivaa, että vieraita ja vilskettä on ollut! Siksipä onkin ollut ihan mukava puuhastella ja laitella elämä takaisin ruotuun ja totuttuihin uomiinsa. Siinä pesukonetta tyhjentäessä ja kuivaria täyttäessä tein myös ruokaa pitkästä aikaa vain meille kolmelle. Ja nyt tuntui, että kevyellä linjalla mennään. Lohta ja raikasta perussalaattia kylmän maidon kera - että oli muuten hyvää!


Olen muuttomme jälkeen ottanut päivittäiseen käyttöön vuosia kaapissa majailleen Arabian ruoka-astiaston. Kun muuton jälkeen purin laatikoita kaappeihin, tajusin, ettei tämä yllä näkyvä lautanen muine osineen ole koskaan käytössä. Kalusto on perinnöksi saatu, ja koska siinä on kuusi lautasta kaikkia kokoja, ei se koskaan ole ollut meillä esim. juhlakäytössä. Meillä kun on väkeä juhlan aikaan aina enemmän kuin kuusi henkilöä. Mielestäni kauniista asioista pitää nauttia, joten nykyään syömme päivittäin kultareunaisista astioista. Mikroonhan nämä eivät sovi, mutta jos tarvis on niin siihen käytetään toisia astioita.

Mutta asianahan oli kevyt ateria! Ehkä liian kevyt näin pitkien pyhien jälkeen, sillä muistin siinä touhutessani, että pakasteessa on vielä torttutaikinalevyjä. Niillehän voisi tehdä jotain...hmm...ja jostain muistin kätköistä mieleeni pullahtivat kermasarvet!


Minulla oli neljä taikinalevyä. Kahdesta muotoilin kolme sarvea foliotuutin päälle, ja  kaksi jäljelle jäänyttä vain puolitin ja paistoin sellaisenaan. Kaikki leivonnaiset täytin mustikkahillolla ja kermavaahdolla sekä hunnutin tomusokerilla.


Sitten olikin päiväkahvin aika!

Kevennys ei siis ihan vielä mennyt täysin nappiin, mutta hyvää oli! Jospa siis vielä tänään pitäisi kiinni ajatuksesta: "mitäs noista linjoista, kunhan ääriviivat säilyy". Hyvä ajatus, kunhan ei jää päälle!

Huomasin myös ilokseni Kirsin liittyneen mukaan! Tervetuloa! Käyn tutustumassa blogiisi paremmin huomenna paremmalla ajalla. Nyt on mentävä, kun mies on jo tovin teputellut pihan ja eteisen väliä ja odottelee minua lenkille.

Palataan!

Tao


2 kommenttia:

  1. Yläkuvan annos olis mun suosikki :). Nam.

    Ja se on kyllä just noin, että mitä sitä kauniita astioita kaapissa säilöö, kun niitä voi käyttääkin.
    Jotenkin sitä vaan tulee ajateltua, että ne menee muka helpommin käytössä rikki kuin tavalliset astiat, jotka ei nekään koskaan hajoa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus tuntuu, että saisi jotain hajotakin, kun uusia ei määräänsä enempi kaapit vedä! Uusia ihanuuksia on kauppojen hyllyt pullollaan, mutta täytynee ihailla niitä siellä!

      Poista