Laukkuja

En ole koskaan ollut varsinainen laukkufriikki. Yleensä minulla on ollut käytännöllinen laukku, jossa on kulkenut tarvittavat tavarat kätevästi mukana. Nyt, kun laukussa ei enää tarvitse kuljetella kaikkea mahdollista laastareista vaihtovaatteisiin asti voi laukullakin olla muita valintakriteerejä kuin käytännöllisyys. Tosin mihinpä sitä kissa karvoistaan pääsee! Laukkuni ovat edelleen "järkeviä", eikä niitä edes ole kovin monta. Arkisin mukana kulkee joko musta tai ruskea laukku tai hyvin usein pyöräreissulla myös itse tekemäni kassi.

 Tämä Coachin laukku on viime kesäinen hankinta Pariisin liepeillä olevasta outletparatiisista. Hain jotain konjakinruskeaa käyttölaukkua, mutta mikään ei ollut "Se oikea" tai sitten hintalapussa oli outletista huolimatta aivan liikaa nollia perässä. Sitten näin tämä ja valinta oli tehty. Todella laadukas: ryhdikäs, huolella viimeistelty ja ennenkaikkea mukava kanniskella. Tykkään edelleen.

Tämä musta Guessin laukku on jo useamman vuoden takainen hankinta Milanosta. Uskollinen palvelija, joka on jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta ei suinkaan vielä pääse eläkkeelle.
David Jonesin pikkulaukun unohdin vallan kokonaan kuvata, sillä sitä käytän vähemmän.
Siinä siis minun käyttölaukkuni.

 Laukkujen tekoon minä innostuin pari vuotta sitten, ja silloin niitä syntyi jos jonkinlaisia. Nyt on ollut taukoa siitä puuhasta, mutta viime kauppareissulla löysin liikkeen, josta saa tarvikkeita laukuntekoon...ehkä siis uusiakin tekeleitä voisi taas harkita. Jos laukunteko kiinnostaa, niin siihen löytyy aivan loistava opaskirja nimeltään: "Laukkuhullun  ompelukirja". Kirjan kirjoittaja Lisa Lam on nuori nainen, joka teki harrastuksestaan itselleen ammatin. Hänen bloginsa ja kauppansa löytyy täältä . Kirjan mukana on hyviä kaavoja erilaisien laukkujen ja kassien tekoon sekä todella selkeät ohjeet ja upea kuvitus.
Pari itse tekemääni laukkua minulla on vielä kaappien kätköissä. Punakirjavaa olen käyttänytkin jonkun verran. Kaksi alempaa ovat kankaanloppujen hyötykäytön tuloksia ja ehkäpä joskus vielä löytävät käyttöäkin.

Nyt taidan palata Tikkurilan värisuunnitteluohjelman pariin. Hain eilen värimalleja olohuoneen seinän maalausta varten ja siellä ne ovat nuppineuloilla seinälle kiinnitettyinä. Ehkäpä tässä vähitellen selkiytyy, mikä on SE OIKEA harmaan sävy. Pohdin eilen sävyjen sopivuutta oleviin ja tuleviin kalusteisiin. Mieheni totesi, että ennätän kyllä muuttaa moneen kertaan mieleni tulevien kalusteiden väristä ja mallista ennen kuin ollaan siinä pisteessä, että niitä kaupasta kotiin kannetaan. Ja niin tottahan se on - värin valinta on vaikeaa, esim. talon osto helpompi päätös! Johtuisiko siitä, että isot asiat menevät kuitenkin yli ymmärryksen...

Töhevää tiistaita!

Tao