lauantai 30. marraskuuta 2013

Tryffelikakut

Tryffelikakku on meidän perheen kestosuosikki. Ohjeen olen saanut ystävältäni vuosia sitten ja siitä lähtien kakku on kuulunut meidän perheen herkuksi, jota tehdään yleensä juhliin. Kakku on helppotekoinen ja siihen saa koristelulla näyttävyyttä ihan mielensä mukaan.



 Kakku halkaistaan joko kahteen tai kolmeen osaan, väliin täytettä ja palaset takaisin paikoilleen.





Kuorrute ja koristelut päälle ja herkuttelemaan. Kakun voi myös pakastaa valmiiksi kuorrutettuna.


TRYFFELIKAKKU

pohja:
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
3 dl sokeria
5 rkl kaakaojauhetta
150 g voita
3 munaa
1 dl vahvaa kuumaa kahvia

Sulata rasva. Sekoita munat ja sokeri sekaisin, mutta älä vatkaa. Laita kuivat aineet kulhoon ja lisää voisula. Sekoita taikinapohjaan vuorotellen muna-sokerivaahto ja kuuma kahvi. Paista 175 asteessa 40-50 min.

täyte ja päällys:
250 g kookosrasvaa
2 munaa
2 dl tomusokeria
1 dl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria

Sulata kookosrasva ja anna jäähtyä. Vaahdota munat ja tomusokeri. Lisää vaahtoon vuorotellen kaakaojauhe ja kookosrasva. Mausta vaniljalla.

Nyt taidan lämmittää lasilliset glögiä, sillä on minun vuoroni niiskuttaa flunssaisena. Ääni on tänään ollut lähes kadoksissa, mutta pienellä levolla tämä varmasti tokenee.

Leppoisaa viikonloppua!

Tao

perjantai 29. marraskuuta 2013

Virkatut liinat

Huomenna on joulumyyjäiset, jonne olen tänään leiponut pari kakkua, jotka sitten huomenna kuorrutan. Laitan niistä kuvat ja reseptin sitten kun valmistuvat. Myyjäisiä varten olen myös katsastanut valmistuneita käsityövarastojani. Pitää miettiä vielä mitä niistä myyjäisiin asti vien. Tässä kuitenkin yksi kaulahuivi.



Sukat valmistuivat langanlopuista ja tulevat omaan käyttöön. Varret näyttävät ihan eriparisilta, kun lankaa ei ollut riittävästi, jotta olisin voinut täsmäyttää värit kohdalleen. Minua tosin ei värien vaihtelu haittaa, vaan pidän tästä värityksestä.


Kätköistä kaivelin myös pari aiemmin virkkaamaani liinaa. Toinen on vanhan roosan värinen, eikä oikein ole sopinut meillä minnekään, joten on jäänyt kaapin kätköihin. Toinen ei vain muuten ole ollut mieleinen.




Tässä liinat päällekäin, niin näkyy oikeat mittasuhteet. Valkoinen on siis noin 25 cm, roosa noin 40 cm halkaisijaltaan.

Ihanaa viikonloppua!

Tao

torstai 28. marraskuuta 2013

tilkkupeitto ja tyyny

Olen aina ihaillut tilkkutöitä ja kunnioittanut niiden tekijöitä. Mikä työ onkaan valita kankaat, suunnitella malli, leikellä tarkkuutta vaativat palaset ja vasta sen jälkeen ryhtyä ompelutyöhön. Siispä olen vain ihaillut enkä koskaan ole vakavasti harkinnut ryhtyväni moiseen tarkkuutta ja pitkää pinnaa vaativaan puuhaan. Vaan nytpäs sen tein! Tosin heti alkuun on myönnettävä, että tämä on laiskan naisen tilkkutyö. Malliakaan en edes suuremmin suunnitellut, kunhan vain ompelin palasia yhteen siinä järjestyksessä kun ne käteeni osuivat.
Kaikki sai alkunsa siitä, kun menin kangaskauppaan ihan muissa asioissa. Siellähän oli myynnissä valmiita tilkkutyöpaketteja. Siis valmiiksi leikattuja kangassoiroja riittävästi torkkupeittoon ja vielä ohjekin paketin takana. Siis tällainen.





Sitten olikin helppoa ommella valmiita nauhoja yhteen ja leikellä sopiviksi paloiksi ja taas ommella...
Tähän minä metsästin sitä vanulevyä muutaman päivän ja sehän oli sitten vain taustakankaan ja täytteen kiinnittäminen ja homma oli valmis.




 Taustakankaaksi valitsin tummansinisen fleecen, jotta torkkupeitosta tulisi mukavan pehmoinen ja lämmin päiväunien kaveri. Tyynyyn käytin sitten loput tilkkupalaset ja sain kuin sainkin siitä 40x60 cm kokoisen tyynynpäällisen, jonka toinen puoli on myös fleeceä.
Tiedän, että oikeat tilkkutöiden tekijät suunnittelevat värit ja mallit jne., mutta minä olen ihan tyytyväinen tähän aikaansaannokseeni! Onpas nyt sitten tätäkin tullut kokeiltua. Minne tämä lopulta päätyy, onkin sitten ihan toinen juttu...

Viimeinen ranskan tunti ennen joulua olisi tänään, joten nyt on vielä otettava kirja esille saatava harmaat aivosolut töihin.

Tomeraa torstaita!

Tao

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Irrallisia asioita

 Siis todella upeita auringonlaskuja on lähiaikoina nähty! Yleensä kamera ei ole lähellä silloin, kun ohikiitävän hetken haluaisi ikuistaa. Tässä kuitenkin pieni aavistus siitä, millaisia värinäytelmiä on taivaalla saatu ihailla!



Meidän ensimmäinen joulu tässä talossa on tulossa, mutta hieman outo fiilis on tällä hetkellä. Toisaalta olen jouluihminen ja haluaisin laittaa kaikenlaista...toisaalta remppa on vielä kesken, eikä tämän sekasotkun keskelle voi viritellä vielä oikein joulutunnelmia. Minun on vain ensin saatava kaikki remppajutut pois näkyviltä ja paikat sellaiseen kuosiin, kun ne tulevat lopulta olemaan. Vasta sen jälkeen voin täydellä teholla uppoutua joulunlaittoon. Kuitenkin niitä jouluisia juttuja on jo takaraivossa. Siispä pieniä irrallia asioita on koko ajan viritteillä - niiden lopullinen sijoitus on vielä arvoitus, mutta jouluksi ne paikkansa löytävät.
Uskon vakaasti niin!
Tässä yksi juttu, joka tuo minulle joulua...




Valkoisen joulukaktuksen ostin kauppareissulla ja upotin sen lasimaljaan odottamaan tulevaa. Ainakin nuppuja on paljon, joten toiveet tulevasta kukkaloistosta ovat mielessä.
Toinen  juttu on adventtikynttilät, jotka ostin myös ihan muun kauppareissun kylkiäisenä.




Tiimarissa olivat kynttilät -50% alessa, joten siitä se ajatus sitten lähti. Kieputin ympärille punaharmaata nauhaa ja liimasin puiset numerosydämet nauhan päihin. Koko komeus vielä tarjottimelle. Mutta siltikin jotain tästä puuttui!? Siitäpäs muistin Mummon Pajukorin Tutan askarrelleen tulitikkuaskeja. No niitähän olen minäkin viime jouluksi tehnyt, joten ei kun penkomaan askartelutarvikkeita...ja tällaiset kaksi askia sain aikaiseksi.



Eiköhän tällaisesta askista ole sitten mukavanpi sytytellä adventtikynttilöitä. Tällaisen askin hyväksyn myös takan reunukselle näkösälle, eikä sitä tarvitse piilottaa laatikon kätköihin jokaisen käyttökerran jälkeen.

Niiden kauppareissujen tarkoituksena, jolta yllä olevat ostokseni tein, oli ostaa vanulevyä. Sen saanti oli nyt tiukassa. Perjantaina sitä ensi kerran etsin, tiistaina sitä vasta sain. Nyt siis kuitenkin on kaikki hyvin, ja ko. projekti on viimeistelyä vaille valmis. Vielä yksi heräteostos kyseisiltä reissuilta jäi mukaani.





Ostin 4 €:n pussin kangaspaloja. Palat olivat valmiiksi pakattu suljettuun pussiin, joten kotona sitten levittelin ja lajittelin ostokseni. Olen tyytyväinen, kyllä näistä tuon hinnan edestä saa jotain tehtyä. Itse asiassa yksi harmaa palanen on jo jalostettu rusetiksi, jonka kiinnitin eteisen oveen - siihen, mihin ripustin ne virkatut tähdet. Ovi on saanut myös muuta "täytettä", mutta esittelen sen lopullisen lookin sitten kun löydän vielä siihen sopivan paristokäyttöisen jouluvalon pisteeksi i:n päälle.

Ja nyt taas listojen maalaukseen...

Tao

maanantai 25. marraskuuta 2013

Sydämistä tähtiin

Viikonloppu hurahti taas nopeasti pienien puuhastelujen merkeissä. Puuttuvat listat löysivät paikoilleen, kaiuttimien johdot piiloutuivat listojen taakse ja jouluvaloja ripusteltiin pihalle. Flunssa kiusaa edelleen perhettä, joten hieman oli veto vähissä itse kultakin. Siispä katselimme muutaman elokuvan, siemailimme kuumaa glögiä ja otimme rennosti. Elokuvavalinnat olivat aika kehnoja, joten ei niistä sen enempää. Nyt on kuitenkin uusi viikko ja uudet kujeet.
Ajattelin kuitenkin näyttää millaisille mutkille lanka vääntyi viikonlopun aikana sohvalla istuskellessa. Minulla ei oikeastaan ollut alunperin mitään ideaa, kun sohvalle lankojen kanssa istahdin. Sydämiä on jo syntynyt riittävästi, joten nyt oli sitten vuorossa tähdet. Siinä nuutuneessa olotilassa ja tähtipinon lisääntyessä syntyi sitten myös idea...



Punaisia, harmaita ja valkoisia hopeareunaisia sydämiä valkoisessa nauhassa...




ja nauha eteisen lasioveen. Ihan siltä se ei näytä mitä mielikuvissani suunnittelin, mutta ainahan ideaa voi jalostaa...

Lauantaina en saanut kaupasta vanua jota olin hakemassa, mutta tänään pitäisi sitä olla uusi erä tarjolla. Siispä kuvittelen tänään pääseväni viimeistelemään yhden keskeneräisen työn. Siitä sitten myöhemmin lisää.

Aurinkoista viikon alkua!

Tao

lauantai 23. marraskuuta 2013

Kellon värinvaihto

Vihjaisinkin jo aiemmin tuunausprojektista, jonka olin aloittanut. Nyt se on valmis ja voin laittaa siitä kuvat näytille. Kyse on siis isosta puisesta seinäkellosta. Se on kulkenut jo jonkin aikaa mukanamme, ja on ollut hyvä pari samansävyiselle barokkikaapille. Kello on ollut makuuhuoneemme seinällä hieman arvoaan huonommassa paikassa. Kun nyt remontissa käänsimme makuuhuoneiden ovet aukeamaan huoneisiin päin, jäi kello pahasti oven taakse piiloon. Siitä sainkin idean uskaltautua tuunaamaan kello olohuoneen väreihin sopivaksi. Alkuperäinen on siis hyvin tummanruskea koristeellinen puureunus ja itse kello-osa on hieman kuviollista, vanhan näköistä vaaleaa sävyä. Siinä on myös teksti: Live each day as if your life has just begun.
Enhän minä muistanut ottaa kuvaa siitä seinällä, kun niin innoissani aloin tuumasta toimeen. Tässä se kuitenkin on kuvattuna sohvalla.



Peitin ja teippasin lasiosan huolellisesti...


Sitten spreipurkki käteen ja tuumasta toimeen. Tavoitteena oli hieman laikukas vanhahtavan näköinen lopputulos. Ja tällainen siitä sitten tuli.


Tässä vielä kuvat kellosta seinällä. 


 

 
Tummanruskeana kello oli kyllä näyttävä, mutta niin raskaan oloinen, ettemme halunneet sitä olohuoneeseen. Nyt se sai arvoisensa paikan ja olemme tyytyväisiä. Tuo kaappi kellon alla näyttää kyllä aikas kauhealta näin kuvasta katsottuna. Katselemme paljon elokuvia, ja leffavarasto on nyt tuossa kaapissa. Aika rauhattoman näköinen se on, joten muutosta tilanteeseen on keksittävä. Täytynee miettiä vaihtoehtoja....

Upeaa lauantain jatkoa!

Tao

perjantai 22. marraskuuta 2013

Pieniä joulun häivähdyksiä

Kyllä ne jouluiset jutut vähitellen alkavat pyöriä päässä. Eikä siinä mitään, sillä olen aina tykännyt joulun ajasta. Kaikki valmistelut, jouluvalot, lahjojen suunnittelu ja jopa kauppojen joulutunnelma ovat minun mieleeni. Tiedän, että toiset kammoksuvat kauppojen joulukrääsää ja kaikkialta korviin tunkevia joululauluja sekä ihmismassojen määrää. Minä kuitenkin pidän siitä - enimmäkseen. Ainoa miinuspuoli on siinä, että en pidä shoppailusta tungoksessa! En esimerkiksi koskaan käy Stocmannin hulluilla päivillä tai liikkeiden avajaisissa tai missään vastaavissa "hyviä löytöjä tarjoavissa" tilaisuuksissa. Toki vastaavat yleisöryntäykset voi usein välttää ja tilata vastaavat tuotteet rauhassa nettikaupan kautta. No ainahan ei kaikkea voi siten saada, mutta jos jotain todella haluan niin mieluummin maksan siitä muutaman euron enemmän kuin yritän rynniä väkijoukossa kyynerpäätaktiikalla. Ja enhän minä mikään himoshoppaaja olekaan. Kaukana siitä.

No nyt eksyin taas aiheesta. Siis ne jouluiset ajatukset. Minulla on ilmeisesti menossa jokin "sydänkausi". Iltaisin, kun istahdan sohvalle, syntyy siinä samalla sydämiä. Aiemmin jo esittelinkin niitä lautasliinanpidikkeitä, joita tein ajatellen jo joulun ajan ruokailuja. Ne ovat nopeita ja helppoja virkattavia television ääressä, joten niitä syntyi sitten enemmänkin. Osa odottaa vielä jatkojalostusta, osan pakkasin kauniisti ajatuksena, että kyllä aika tavaran kaupitsee.




Tällaisia kuuden kappaleen lautasliinanpidike pakkauksia tein muutaman. Talouspaperirullan päällystin valkoisella paperilla, lenksut sen ympärille ja sellofaanikääre ympärille.

Kannoin myös varastosta ulos tulevat jouluvalot olohuoneen lattialle.Ihmeen helposti sain setvittyä umpisolmut valoköynöksistä. Se taas johtunee siitä, että muutossa hävitimme surutta vanhimmat jouluvalot. Nyt onkin sitten uusi miettiminen valojen asettelussa, kun niitä ei tähän taloon ole vielä aiemmin laitettu. Jotenkin minusta on nyt hankala miettiä niiden asettelua ja se taas johtunee siitä, että talon ulkopuolelle emme vielä kovin paljoa ole muutoksia tehneet. Niitä on kuitenkin kesällä tulossa, joten uusien lisävalojen ja koristeiden hankinta jäänee odottamaan talon uutta ilmettä. Näillä vanhoilla jäljellä olevilla siis mennään tämä joulu. Sisällekin laitoin jo yhden valon. Olkoon nyt siinä toistaiseksi ilostuttamassa iltoja. Muutenkin ajattelin vähitellen lisäillä joulutunnelmaa. On mukavaa nauttia joulun odotuksesta vähitellen kasvavassa joulufiiliksessä. Sitten joulun jälkeen meillä lähteenkin koristeet hyvin pikaisesti pois. Siinä vaiheessa yleensä alkaa jo ahdistamaan kaikki ylimääräiset härpäkkeet.


Minulla on yksi tuunausprojekti meneillään. Tarvitsen kuitenkin mieheni apuja lopullisessa paikalleenasettelussa, koska kyseessä on kookas ja painavahko esine. En halua naarmuttaa uusia seiniä heti tuoreeltaan! Sellaista siis tulossa...

Pirteää perjantaita!

Tao

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Ihan pakko vilauttaa...

Täällä minä olen puolet kasvoista tunnottomana, puhe omituista ja syöminen mahdotonta. Ei en ole saanut kasvohalviota tai muutakaan kovin vaarallista. Kävinpähän hammaslääkärissä, joka kiskoi pois hampaani. Parikymmentä vuotta sitten juurihoidettu hammas lohkesi niin pahasti, ettei sitä enää voinut korjata. Siispä nyt olen keventynyt yhden hampaan verran. Ei muuten ollut ollenkaan paha juttu tuo hampaanpoisto, vaikka sitä vähän etukäteen pelkäsinkin. Hammaslääkärille ja -hoitajalle kiitos hyvästä hoidosta! Eikä tuo muutaman tunnin syömättömyyskään ole minulle ollenkaan pahaksi, eikä varmaan puhumattomuuskaan, jos perheeltä kysytään.

Mutta todellisena ajatuksenani oli kuitenkin vilauttaa hieman aikaansaannoksiamme rempan suhteen. Kesken hommat vielä ovat, mutta oli ihan pakko päästä sen verran järjestelemään paikkoja, että pääsin näkemään miltä lopputulos tulee näyttämään. Pitemmittä puheitta tässä on kuvat.




Tarkkasilmäiset huomaavatkin, että listoja puuttuu, ovi on vielä vaihtamatta, verhotangot ja verhot puuttuvat eikä seinillä vielä ole yhtikäs mitään. Ja toki se lattia, jonka vaihto jää odottamaan kaikkien huoneiden rempan valmistumista. Pakko oli kuitenkin laittaa jo hieman punaista tulevan joulun innoittamana! Pienet seinähyllyt ja lampaantalja rahille ovat vielä hankinnassa samoin kuin verhotangot ja verhot. Kauppareissuja on siis tiedossa. 
Seinien värit olivat aluksi hieman hakusalla. Harmaa oli selkeä tavoite, mutta oikean tummuusasteen löytyminen olikin sitten haasteellisempaa. Ikkunaseinällä on nyt Tikkurilan Graniitti, väri nro K499 , muilla seinillä vaaleampi maali, Harso H495. Lopputulokseen olemme todella tyytyväisiä!

Toki olisi ihanaa saada vaihtaa huonekalutkin samaan syssyyn, mutta niiden aika tulee sitten joskus. Eiköhän tästä ihan kiva tule pienillä stailauksillakin. Laitan sitten kaiken valmistuttua kuvat ennen ja jälkeen, jotta muistan sitten itsekin mistä lähdettiin ja mihin päädyttiin. Vielä on siis eteinen hieman kesken ja toki nuo oven häiritsevät valtavasti. Tarkoitus on odottaa kesää, jotta voimme ne ruiskumaalata itse. Kesään on kuitenkin niin pitkä aika etten ole varma jaksammeko katsella noin silmiinpistäviä poikkeavuuksia siihen asti...

Tällainen vilautus siis tähän väliin - näyttäisi, että valmista tulee ennen joulua!

Tao 



tiistai 19. marraskuuta 2013

Sämpylöitä potilaalle

Jotta ei ihan helpolla päästäisi niin kaiken sekamelskan keskelle tunkevat vielä flunssapöpötkin. Tytär on menettänyt äänensä käytännössä kokonaan ja mieskin aivastelee uhkaavasti. Ja siitähän ei mitään tule jos remppavastaavalta loppuu veto! Tytär on nyt kuitenkin lepäilemässä tämän päivän, eikä ruoka tietenkään maistu, kun olo on kelju. Tuoreet sämpylät kuitenkin on hyvää teen kanssa, joten kesken maalauksien pyöräytin pienen porkkanasämpylätaikinan. Jostain ihmeellisestä syystä minulla ei ollut siirappia, joten korvasin sen kondensoidulla maidolla. Sen verran pitää aina säätää reseptejä, että jotain mielenkiintoa on sitten lopputuloksen suhteen. Ja ihan hyviltä maistuivat. Tosin tuoreet sämpylät ovat aina ihania!




Mitään kaunokaisia nämä eivät ole, sillä päätin tehdä näistä tuollaisia lusikalla pellille roiskaistuja. En viitsinyt niitä alkaa pyörittelemään käsin, vaikka näiden maalausten välissä kädet on kyllä hinkattu kertaan jos toiseenkin maalittomiksi. Nämä nyt kuitenkin saivat luvan olla pikasämpylän näköisiäkin. 



 


Tässä sitten valmiit paistokset siemenillä koristeltuina. No nyt sitten jaksaa käydä viimeisten (tältä erää) listojen ja ovenkarmien kimppuun aseistettuna pensselillä ja maalipurkilla.

Harmaa on päivä, mutta harmaa on kaunista - vielä sen teille todistan!

Tao

maanantai 18. marraskuuta 2013

Sivutuotoksia

Ihan pikaisesti piipahdin tänne blogin puolelle kertomaan, että remppa on sitten laajentunut ja aikataulu venynyt - ja olisihan se pitänyt tietää jo kokemuksesta! Olen ottanut urakakseni maalata listat ja niitä tuntuu olevan kilometrikaupalla. Eihän siinä mitään, jos olisi kesä ja autotallissa voisi maalaushommat hoitaa. Täällä sisällä on kuitenkin rajallisesti tilaa levitellä listoja kuivumaan ja pitää vielä lukua siitä, mitkä on pintamaalattu ja mitkä vasta pohjamaalattu. No, joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön! Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että hyvällä mallilla asiat jo ovat: olohuone on maalattu, osa listoistakin on jo paikoillaan, eteisen katto ja seinät maalattu, ovet käännetty aukemaan huoneisiin päin (jostain ihmeellisestä syystä kaikki aukesivat eteiseen?!) Kunhan saan tuota listasouvia paremmalle mallille niin voin laittaa huonekaluja paikoilleen ja saan kuvattua tuloksiakin. En millään malttaisi odottaa! Olen lopulta äärettömän ihastunut sävyihin, jotka valitsimme.




Tässä on kuitenkin sivutuotoksia, joita syntyi kun istahdin eilen katsomaan Tanssii tähtien kanssa -finaalin.
Virkkasin muutaman lautasliinapidikkeen. Toisessa on hopeinen reunus, toisessa joulunpunainen. Joulupöytään noita ajattelin, mutta en vielä tiedä kumpi reunus olisi parempi. Jouluna ei toki ole mustia lautasliinoja, nämä laitoin vain saadakseni sydämet paremmin kuvattua.

 


Taakse virkkasin lenkuran lautasliinan pidikkeeksi. Nämähän syntyivät ihan "omasta päästä", joten ohjetta ei ole. Tosin sitä ei tarvitakaan, kun ovat todella yksinkertaiset ja nopeat tehdä.

Nyt takaisin maalauspuuhiin!

Tao

lauantai 16. marraskuuta 2013

Kakkuja

Jos jotain olen vuosien varrella oppinut niin sen, että remontti sujuu, jos tekijällä ruokahuolto pelaa. Siispä lihapullien paistamisen jälkeen laitoin pari kakkua uuniin tulevia kahvitteluja silmällä pitäen. Molemmat kakut ovat meidän luottoleipomuksia. Kardemummakakku on ihan peruskahvikakku, joka on erityisesti yhden tyttäremme erityissuosikki. Maistuu kyllä kaikille. Toinen kakku on nimeltään "Papin piilotettavan hyvä kakku".  Tumma, suklainen ja takuuvarma. Nimi tulee kertoman mukaan siitä, että Pohjanmaalla on vuosia sitten ollut paikallislehdessä joulukalenteri, johon on joka päivälle joku paikallinen kertonut oman jouluideansa. Paikallinen pappi oli sitten antanut tämän ohjeen - ja maistelun jälkeen on ihan ymmärrettävää miksi kakulla on tuollainen nimi!


Kardemummakakku

250 g voita
3,5 dl sokeria
3 munaa
6 dl vehnäjauhoja
1 putkilo kardemummaa
2 tl leivinjauhetta

Sokeri ja rasva vatkataan kuohkeaksi. Munat lisätään yksitellen vatkaten. Lisätään jauhot ja mausteet. Taikina kaadetaan voideltuun ja jauhotettuun vuokaan. Paistetaan 175 C noin tunti.
Kakku säilyy hyvin ja maku jopa paranee parin päivän säilytyksellä.






Papin piilotettavan hyvä kakku

200 g voita
3 dl sokeria
2 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
0,5 tl suolaa
3/4 dl tummaa kaakaota
1 tl vaniljasokeria
100 g tummaa suklaata rouheena
1 tlk kermaviiliä
2 rkl maitoa

Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen edelleen vatkaten. Lisää  vielä suklaaraaste vatkaten. Sekoita kuivat aineet ja kääntele seos taikinapohjaan. Lisää kermaviili ja maito. Paista 175 C noin 50-60 min. Hyvää sellaisenaan tai kermavaahdon kanssa tarjottuna. (Minä en tosin tuota kermavaahtoa ole kylkeen laittanut...)


Yksi perheemme suosikkikakku on nimeltään tryffelikakku. Niitä olen lupautunut leipomaan pari kappaletta tuleviin joulumyyjäisiin. Voisin laittaa niistäkin ohjeen tänne talteen sitten, kun olen ne leiponut ja kuvannut.


Ihanaa viikonloppua!

Tao

PS: Jos ennätän kuvata ja kirjoittaa, niin päivitän olohuoneen tilannetta. Siellä on nyt seinäpinnat valmiina.










perjantai 15. marraskuuta 2013

Väliaikatietoja

Tapetit on nyt revitty ja saatu rippeetkin pois seiniltä - yes! Katto on valkaistunut ja valtava ero siinä onkin entiseen, varsinkin kun katseli pohjamaalin ja alkuperäisen rajakohtaa. Nyt on jo pintamaalikin katossa, joten mukavampi seinien maalaus on meneillään. Kuten kommenteissa olikin - harmaa on todella haastava väri. Ensimmäistä kertaa ( remppoja on siis vuosien varrella tehty useita ) teimme koemaalauksen oikean värinvoimakkuuden löytämiseksi. Ja hyvä niin! Liian tumman olisimme valinneet ilman sitä. Myönnettävä se on, että tässä talossa ei päivänvaloa ole siihen malliin, kuin edellisessä kodissamme. Vaikka pidämmekin voimakkaistakin kontrasteista, on vain otettava lusikka kauniiseen käteen ja valittava se pliisumpi vaihtoehto. Toivottavasti lopputulos on sitten kaikkea muuta kuin pliisu...




Ylemmässä kuvassa on pohjamaalaus menossa. Alemmassa jo katto valmis. Pikkuisen koemaalaustakin pilkottaa vasemmassa yläkulmassa. Se lopullinen pintamaali on nyt odottamassa seinälle pääsyä, joten katsotaan kuinkas käy. Näytän sitten kuvia, kun saamme jotain valmistakin aikaiseksi.


keskiviikko 13. marraskuuta 2013

olohuoneen muutos alkakoon

Eilen otin kameran käteeni ja kuvasin olohuoneen lähtötilanteen. Tästä siis lähdetään .






 Sitten matto rullalle, seinät tyhjiksi, irtotavarat koriin, verhot pois ja se kaikkein helpoin ja hauskinkin homma oli käsillä - tapettien repiminen. Siis hauskaahan siinä on vain se osuus, kun tapetti todella irtoaa suurina liuskoina. Ikävää hommaa on sitten se tapettijämien irrottaminen kaikilla mahdollisilla ja mahdottomillakin poppakonsteilla. Mutta siinä vaiheessa ei vielä olla. Kaksi seinää saa uudet levyt ja villoituksen väliin, joten niissä kohdin ei tarvitse entisille pinnoille tehdä mitään. Familyman irroitteli vielä illalla listat ja purki verhokapan, joten minä pääsin irroittelemaan naulat listoista.


 Ainakin tuhoa on saatu aikaiseksi, joten paluuta ei enää ole. Siispä eteenpäin niin kuin mummo lumessa.



Mutta ne värit! Seinällä on harmaan sävymallit, ja niitä siinä puntaroidaan edelleen. Muutama on jo noista hylätty, mutta eri valoissa suosikiksi ei vielä ole noussut ehdotonta vaihtoehtoa. Se on kuitenkin varmaa, että maalia tulee pintaan, emme ole tapetti-ihmisiä. Upeita tapetteja kyllä on kaupat pullollaan, mutta maalipinta on sitten jatkossa mukavampi muuttaa niin halutessaan.
Seuraava vaihe on kuitenkin katon valkaisu, ja sen jälkeen on seinien värikin oltava valittuna.
Ei kun hommiin!

Tao

tiistai 12. marraskuuta 2013

Laukkuja

En ole koskaan ollut varsinainen laukkufriikki. Yleensä minulla on ollut käytännöllinen laukku, jossa on kulkenut tarvittavat tavarat kätevästi mukana. Nyt, kun laukussa ei enää tarvitse kuljetella kaikkea mahdollista laastareista vaihtovaatteisiin asti voi laukullakin olla muita valintakriteerejä kuin käytännöllisyys. Tosin mihinpä sitä kissa karvoistaan pääsee! Laukkuni ovat edelleen "järkeviä", eikä niitä edes ole kovin monta. Arkisin mukana kulkee joko musta tai ruskea laukku tai hyvin usein pyöräreissulla myös itse tekemäni kassi.


 Tämä Coachin laukku on viime kesäinen hankinta Pariisin liepeillä olevasta outletparatiisista. Hain jotain konjakinruskeaa käyttölaukkua, mutta mikään ei ollut "Se oikea" tai sitten hintalapussa oli outletista huolimatta aivan liikaa nollia perässä. Sitten näin tämä ja valinta oli tehty. Todella laadukas: ryhdikäs, huolella viimeistelty ja ennenkaikkea mukava kanniskella. Tykkään edelleen.



Tämä musta Guessin laukku on jo useamman vuoden takainen hankinta Milanosta. Uskollinen palvelija, joka on jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta ei suinkaan vielä pääse eläkkeelle.
David Jonesin pikkulaukun unohdin vallan kokonaan kuvata, sillä sitä käytän vähemmän.
Siinä siis minun käyttölaukkuni.

 Laukkujen tekoon minä innostuin pari vuotta sitten, ja silloin niitä syntyi jos jonkinlaisia. Nyt on ollut taukoa siitä puuhasta, mutta viime kauppareissulla löysin liikkeen, josta saa tarvikkeita laukuntekoon...ehkä siis uusiakin tekeleitä voisi taas harkita. Jos laukunteko kiinnostaa, niin siihen löytyy aivan loistava opaskirja nimeltään: "Laukkuhullun  ompelukirja". Kirjan kirjoittaja Lisa Lam on nuori nainen, joka teki harrastuksestaan itselleen ammatin. Hänen bloginsa ja kauppansa löytyy täältä . Kirjan mukana on hyviä kaavoja erilaisien laukkujen ja kassien tekoon sekä todella selkeät ohjeet ja upea kuvitus.
Pari itse tekemääni laukkua minulla on vielä kaappien kätköissä. Punakirjavaa olen käyttänytkin jonkun verran. Kaksi alempaa ovat kankaanloppujen hyötykäytön tuloksia ja ehkäpä joskus vielä löytävät käyttöäkin.




Nyt taidan palata Tikkurilan värisuunnitteluohjelman pariin. Hain eilen värimalleja olohuoneen seinän maalausta varten ja siellä ne ovat nuppineuloilla seinälle kiinnitettyinä. Ehkäpä tässä vähitellen selkiytyy, mikä on SE OIKEA harmaan sävy. Pohdin eilen sävyjen sopivuutta oleviin ja tuleviin kalusteisiin. Mieheni totesi, että ennätän kyllä muuttaa moneen kertaan mieleni tulevien kalusteiden väristä ja mallista ennen kuin ollaan siinä pisteessä, että niitä kaupasta kotiin kannetaan. Ja niin tottahan se on - värin valinta on vaikeaa, esim. talon osto helpompi päätös! Johtuisiko siitä, että isot asiat menevät kuitenkin yli ymmärryksen...

Töhevää tiistaita!

Tao

maanantai 11. marraskuuta 2013

pienimuotoista juhlintaa

Viikonloppu sujahti leppoisasti isänpäivän merkeissä. Sitä suurinta antia miesväellekin on läheisten kokoontuminen yhteen - ainakin meillä. Vain yksi lapsistamme oli tällä kertaa pois joukosta, johtuen pitkästä matkasta ja työn/opiskelun esteistä. Saimme kuitenkin myös mummun ja papan luoksemme viikonlopun viettoon - hyvä niin!
Juhlintaamme kuului perjantainen isänpäiväkonsertti Nuorisokuoro Kuhankeittäjien esittämänä. Oli ihanaa kuunnella lahjakkaiden nuorten laulajien huolella valmistamaa ohjelmaa. Kyllä siinä isien ja isoisien silmänurkat kostuivat niin liikutuksen kuin ilonkin kyyneleistä. Eivätkä äidit ja isoäiditkään päässeet pelkällä kuuntelulla, sillä heidät kutsuttiin estradille esittämään kappale "Vanhoja poikia viiksekkäitä". Loppuhuipennuksena oli isien, isoisien ja lasten esittämä "Isä ja lapsi" -kappale. Komeaa ja liikuttavaa kuultavaa. Aplodit vielä kerran!




Juhlintaamme kuului myös yhteinen ruokailu kauniin kattauksen kera, leppoisaa yhdessäoloa ja pari hyvää elokuvaa viikonlopun aikana. "Kvartetti" on elokuva ikääntyvien muusikoiden vanhainkodista. Erityisesti Maggie Smithin ja Billy Connollyn roolit olivat loistavat. Hyvän tuulen elokuva! Toinen elokuvamme oli toisentyyppinen "Hereafter". Elokuva on sekoitus tosielämän traakisia tapahtumia ja kuvitteellista maailmaa. Rauhallisesti etenevä, mutta traagisuudestaan huolimatta lopulta lohduttava elokuva. Katsomisen arvoinen.



Kahvipöydästä kakkuineen jäi valitettavasti kuvat ottamatta. Aamu- ja iltapalaksi paistoin nuorten kauppaamia raakapakasteita, joten leivonnan suhteen pääsin todella helpolla: vain kakku ja toscapiirakka.




Raakapakasteena hankkimani tuotteet olivat todella hyviä. Hyvä kun on pakkasessa paistoa vaille odottavia herkkuja hätävarana.
Nyt sitten arjen askareisiin: pyykkihuoltoa ja valmisteluja rempan jatkumisen varalle. Jos vaikka pääsisimme aloittamaan olohuoneen laittoa. Se on kyllä pienen stressin paikka, sillä olohuone on tila, jossa paljon oleskelemme. Remontti vie kuitekin aikaa, kun sitä työn ohella tehdään, joten sekasotkun keskellä tulemme viettämään tovin jos toisenkin. Eikä tuo joulukaan ole kovin kaukana...

Aurinkoista maanantaita!

Tao